Tekniikan armoilla

Kävi niin, että seitsemisen vuotta palvellut digiboksi sanoi sopimuksensa irti ja alkoi oireilla mitä mielikuvituksekkaimmilla tavoilla. Aluksi se ei suostunut tallentamaan ohjelmaa, jos laite oli sammutettu. Sitten se muka tallensi ohjelman, mutta tiedosto oli 0 megabittiä eli käytännössä sitä ei ollut. Sitten se ei enää suostunut lataamaan kansiota, jossa tallennetut ohjelmat olivat. Loppuvaiheessa edes ääntä ei voinut enää säätää. Ei ollut siis enää tehtävissä muuta kuin ostaa uusi.

No ei siinä mitään, uutta ostamaan. Kodinkoneliikkeeseen en halunnut mennä, koska jostain (=seksistisestä) syystä siellä kohdellaan aina kuin lobotomiapotilasta. Vaikka en tiedä (eikä kiinnosta), mitä laite on syönyt, tajuan minäkin jotain. Mutta en siis mennyt kauppaan, ostin netistä. Ensin mietin mitä tarvitsen ja sen jälkeen vertailin käyttäjäkokemuksia. Käyttäjäkokemukset vain ovat siitä syvältä, ettei niiden mukaan MIKÄÄN laite ole ostamisen arvoinen. Joku on sitten vain ostettava siitäkin huolimatta, että se ei ehkä toimi kuin unelma. Päädyin tunnettuun laitevalmistajaan ja laitteeseen, johon piti ostaa erikseen kovalevytila. Hankin siihen teran kovalevyn, siihen tallentaa tunnin jos toisenkin.

Kun laitteet tulivat, sain asennettua kovalevyn ja kanavatkin tulivat viimein näkyviin, kun olin luopunut HDMI:stä ja siirtynyt takaisin SCARTiin. SCARTin kanssa kuvassa tosin oli kumma varjokuva. PUUH! Piti ottaa yhteyttä tekniseen tukeen. Sieltä annettiin ohjeet, kuinka television saa hakemaan uuden laitteen myös HDMI:n kanssa. Tämä temppu hävitti myös varjokuvan. \o/

No mikä se tämän tarinan opetus nyt sitten oli? Ainakin se, että teknisten laitteiden ostamiseen ja asentamiseen EI tarvitse miestä, vaan ainoastaan kärsivällisyyttä, itseluottamusta ja käyttöohjeen lukutaitoa. Täytyy kyllä myöntää, että olisin delegoinut tämän tehtävän mielelläni jollekin muulle, mikäli se olisi ollut mahdollista. Mutta kun ei ollut, oli selvittävä yksin.

Olen kuitenkin pistänyt merkille, että me naiset aika usein heittäydymme ihan kädettömiksi teknisten laitteiden kanssa. Se on kuulkaas naiset vähän noloa! Jos osaa käyttää pesukonetta, osaa kytkeä muutaman johdon laitteeseen etenkin, jos seuraa käyttöohjetta. Ja jos tietokone temppuilee, se EI räjähdä, vaikka pyrkisi selvittämään ongelman itse tai ainakin käynnistämään koneen uudelleen. Uudelleen käynnistäminen on yksinkertainen ja usein tepsivä keino, kun kone on solmussa.

Digiboksin asennus. Hommassa tarvittiin ruuvimeisseliä, pitkiä hermoja ja käyttöohjetta.

Wienissä

Velttous on vallannut ihmisen, kun vasta nyt kirjoitan lomareissusta, joka toki on siis tehty joitakin viikkoja sitten. Tänä vuonna kävin Itävallassa, Wienissä. Alun perin matkakohde valikoitui siten, että satuin löytämään todella edulliset lentoliput. Sittemmin lentoyhtiö perui liput ja jouduin aloittamaan matkanjärjestelyt alusta. Olin kuitenkin ehtinyt fiksoitua ajatukseen Wienin lomasta, joten etsin uudet lennot ja hotellit.

Ja ihan kiva paikkahan se on: siisti, turvallisen oloinen ja siellä on paljon nähtävää. Minua ei kiinnosta yöriekkuminen, joten siitä puolesta en osaa sanoa mitään, mutta jos kulttuuri kiinnostaa, niin sitähän piisaa. Vaikka kävin oikeastaan vain kahdessa museossa ja yhdessä palatsissa, sain taideaarteista yliannoksen. Miten niihin suunnattomiin määriin taideteoksia, kultaa, hopeaa ja jalokiviä pitäisi oikein suhtautua? Ihan jokaisesta ei jaksa vaikuttua, kun nähtävää on niin kamalan paljon.

Kunsthistorisches Museum on täynnä taideaarteita.

Kahvilakulttuuri Wienissä on ihan ensiluokkaista ja tämän matkan tavoitteena on herkutella vähintään yhdessä kahvilassa joka päivä. Hotelli Sacherin Sacher-kakku tuli maisteltua ja omenastruudelia lämpimällä vaniljakastikkeella oikein kahteen kertaan. Se oli kyllä todella hyvää.

Omenastruudeli vaniljakastikkeella.

Luonnonystävä kun olen, pidin koko reissulla eniten ehkä Schönbrunnin linnan alueesta. Se on valtava puistoalue, josta löytyy muun muassa Schönbrunnin palatsi ja eläintarha. Eläintarhassakin kävin ja se oli oloiltaan ihan kohtuullinen. Vähän suretti tosin nähdä päästään seonneita pingviinejä ja itseään edestakaisin heijaavan sarvikuonon. Joillakin eläimillä oli kyllä ihan hyvät aitaukset ja paljon virikkeitä. Tarhan kirahviperhe oli minusta erityisen liikkis.

Toinen elämyksellinen paikka oli perhostalo, jossa lepattelee vapaana trooppisia perhosia. Lumoava paikka, mutta siellä on ihan älyttömän kuuma. Perhostalo löytyy Hofburgin nurkilta.

Schönbrunnin alueen eläintarhan kirahviperhe oli valloittava. Pikkukaveri ei mahtunut kuvaan. :-)

Perhostalossa lepattelee vapaana trooppisia perhosia. Perhostalo sijaitsee lähellä Hofburgia.

Muitakin kivoja paikkoja toki oli: Naschmarkt on kiinnostava ruokatori. Tuollaiselta torilta tuoreiden raaka-aineiden ostaminen olisi kertakaikkisen hienoa. Jos nyt ei kuitenkaan aio pakkailla matkalaukkuaan täyteen ruokaa, Naschmarktilla voi myös syödä ruokaa maailman eri kolkilta.

Jos aikaa riittää tehdä päivän reissu, Slovakian Bratislava on lähellä. Minä en siellä käynyt, mutta mietin kyllä. Toinen suosittu päiväreissu on junamatka Melkin luostariin, siitä Tonavaa pitkin Kremsiin ja takaisin junalla Wieniin. Sellaisen reissun minäkin tein ja se oli ihan mukavaa vaihtelua nähtävyydeltä toiselle kävelylle.