Neulomisharrasteeni on edennyt toisiin villasukkiin. Ne ovat huomattavan paljon istuvammat kuin edelliset ja tällä kertaa kantapäätkin ovat samaa paria. Tosin kantapäiden sivusyrjät ovat edelleen rumat ja vähän harvan näköiset. Niiden siistimiseen taidan tarvita joltain apua.
Villasukat on neulottu Novitan Polkka-langasta.
Parien villasukkien jälkeen olen päättänyt haastaa itseni oikein kunnolla, sillä nyt puikoilla on syntymässä villapaita Novitan Kelo-langasta. Siitä sitten myöhemmin - neulomisnopeuteni huomioiden todennäköisesti tosi paljon myöhemmin. :-)
En ole päässyt muutamaan viikkoon metsään ja sen on kyllä huomannut. Päätä on puristanut ja herne on mennyt nenään aika herkästi. Tänä viikonloppuna lykästi. Vaikka sieniaika alkaa olla suppilovahveroita lukuunottamatta ohi, karpaloaika on nyt parhaimmillaan.
Karpaloita löytääkseen pitää mennä suolle. Piti oikein googlata, että missä niitä soita oikein on. Yksi suuri avosuo löytyi vajaan puolen tunnin ajomatkan päästä. En ole koskaan aiemmin ollut kunnollisella suolla, vaikka toki saapas on uponnut hetteikköön metsässä rämpiessä ennenkin. Avosuo on kuitenkin ihan eri juttu. Se on jotenkin karu, mutta kuitenkin samalla kaunis. Ja ehkä vähän pelottavakin, koska mättäiden välissä kiiltelee vetisiä silmiä, joihin saapas uppoaa vartta myöten. Hieno kokemus silti. Suosittelen!
Tein kinuskikuorrutetta ensimmäistä kertaa. Kuorrute valmistetaan kiehauttamalla ensin kuohukerma ja fariinisokeri. Ennen kuin kuorrutteen voi vatkata, seos pitää jäähdyttää kunnolla. Kuorrutteessa on vähän samanlainen rakenne kuin kreemissä - siis sellainen paksu ja voimainen. Kinuskikuorrute on myös tosi makea, ja sopii ehkä juuri siksi happaman puolukan kaveriksi.
Nämä herkut ovat parhaimmillaan kynttilän valossa nautittuina. :-)
Mietin tänään, että nykyisin on mielettömän ihania, nuoria, lahjakkaita ja sielukkaita naisartisteja. Enkä nyt tarkoita mitään Lady Gagaa, vaan herkkiä indieartisteja, joita kuunnellessa alkaa aina itkettää.
Tämä postaus on omistettu heille.