Kesäinen unelma

Blogin pitäminen on jäänyt taas taka-alalle, mutta pulpahti mieleen tässä lomapäiviä vietellessä. Aloitetaan postaamalla pumpulinpehmeästä kesäihanuudesta, jonka leivoin päiväkahville. Kyse on pavlovasta eli marenkipohjaisesta kakusta, joka koristellaan kermavaahdolla ja marjoilla. Aivan mielettömän ihana ja kepeä herkku. Ja minusta tämä on vieläpä myös nopea ja helppo. Marenkipohjan voi tehdä jo edellisenä päivänä valmiiksi tai vaikka useammankin päivän etukäteen. Täyttäminen kannattaa puolestaan tehdä juuri ennen tarjoilua ettei marenkinpohja pääse vettymään.

Minä tein pohjan tällä ohjeella:
- 4 valkuaista
- 2 1/2 sokeria
- 2tl perunajauhoja
- 1 tl omenaviinietikkaa

Ensin vatkasin huoneenlämpöiset valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Lisäsin puolet sokerista kovasti vatkaten. Jatkoin lisäämällä loput sokerit, joihin oli sekoitettu perunajauhot. Lopuksi lisäsin omenaviinietikan. Valmis marenkintaikina on kovaa ja kiiltävää. Taikinan lusikoin pellille piirtämääni ympyrään. Kakkupohjaan kannattaa tehdä korkeammat reunat, jotta keskelle voi lusikoida kermavaahtoa ja laittaa reilusti marjoja tai hedelmiä. Pohjaa paistetaan 125 asteisen uuni alatasolla 1 1/2 tuntia.

Päälle lapetaan sitten ennen tarjoilua kermavaahtoa ja reilusti marjoja ja/tai hedelmiä. Kermavaahtoa voi vähän terästää vaikka rahkalla. Täyttämisen jälkeen kakku kannattaa syödä aika pian, sillä vettynyt marenkipohja on vähän tympeä kokemus. Muuten tämä on kaukana on tympeästä. :-)

Työhuoneen uudet tapetit

Työhuone on ollut työmaa, jota olen laitellut kuntoon pikku hiljaa. Jouluna sudin seiniin harmaata ja nyt pääsiäislomalla revin alas vanhat tapetit ja pistin uudet tilalle. Nyt olen tyytyväinen tapettien ilmeeseen.

 Mutta kuten aina, yksi kuntoon laitettu paikka paljastaa monta uutta kohdetta.

Lisäksi nurkassa pörisee pieni arkkupakastin, jonka haluaisin sijoittaa ilmastoituun vaatehuoneeseen. Jotta sen saisi sinne, tarvitsisi kutsua paikalle sähkömies asentamaan vaatehuoneeseen pistorasia, sähköt sinne on jo vedetty.

Nämä ovat vielä hankintalistalla:

Epätoivoisia tekoja ja repsahduksia

Uuden elämän aloittaminen on jotenkin niin kamalan vaikeaa. Ikä on tuonut mukanaan nimittäin muutaman jutun, jotka eivät vaivanneet ihan samalla tavalla parikymppisenä. Ensinnäkin rutiinit. Sitä on tottunut tekemään asioita tietyllä tavalla eikä tavoista ole ihan helppoa päästä eroon. Kuten siitä, että perjantaina mennään kaupungilla, käydään ehkä kahvilassa ja sitten mennään ruokaostoksille. Ruokakaupasta mukaan lähtee yleensä karkkia, tällä kerta (pieni) suklaalevy. Kun PT ehdotti, että kävisin ihan alussa salilla tiistaisin ja perjantaisin, oli vastaukseni, ettei perjantaina sovi, koska menen kauppaan... Miten niin ei sovi? Voinhan minä mennä kauppaan toisenakin päivänä. Ja jos menisinkin perjantaina salille, ehkä pääsisin samalla pakonomaisesta tarpeestani saada herkkuja juuri perjantaina. Kunnon treenin perään kun ei oikeastaan tekisin mieli syödä yhtään mitään. Yksi uuden elämän perusedellytyksiä onkin ehkä elämän uudelleen ohjelmoiminen ja rutiineista irrottaminen. Taitaa olla helpommin sanottu kuin tehty.

Toinen juttu on aineenvaihdunnan hidastuminen. Se on vaivannut nyt ihan todella. Syitä on monia, osa tosia, osa ehkä mielikuvituksen tulosta. Joka tapauksessa nestettä tuntuu nyt kertyvän siinä määrin, että epätoivo iskee. Ihan ensimmäiseksi ostin Detox-kuurin. Sellaisen, jossa juodaan puolitoista litraa todella laimealta maistuvaa yrittijuomaa ja lisäksi sama määrä vettä. Minulla se aiheutti sen, että turvotti vieläkin enemmän. Muilla tuntuu tapahtuvan ihan päinvastaista. Jouduin lopettamaan. Nyt sitten kokeilen Molkosania. Aineenvaihdunta kun pitäisi saada nyt käyntiin. Muutenkin aineenvaihdunta hidastuu vanhemmiten, se on siis tieteellinen tosiasia. Repsahduksia ei saa enää samalla tavalla anteeksi kuin parikymppisenä. Siihen ajatukseen on ollut vaikea sopeutua.

Kun kaikki tuntuu vaikealta, alkavat keinot olla... erikoisia. Kaivoin tänään pitkästä aikaa kuunteluun laihdutusta tukevan hypnoosiäänitteen. Tuumasin, että ei siitä haittaakaan ole. Pyrin siis seuraavat pari viikkoa kuuntelemaan päivittäin myös sen. Silloin kun ostin sen, en jaksanut kuunnella sitä kuin pari kertaa ja käytännössä äänitettä kuitenkin pitäisi kuunnella säännöllisesti, jotta suggestiot juurtuvat alitajuntaan. Hypnoosi kiinnostaa itseäni kyllä muuten melkoisesti, koska ihmisen mielen vaikutus terveyteen ja hyvinvointiin on vahva. Uuden elämän aloittamisessa korvien välin uudelleen ohjelmointi on kaiken a ja o.

Tämän viikon laihdutussaldo on joka tapauksessa olematon, siis kirjaimellisesti. Tämän viikon liikunnat olen tehnyt tällä viikolla vielä oman pääni mukaan, PT:n ohjelma on vasta tulossa. Saliohjelmaa oikein odotan, koska ilman sitä salilla tekeminen on lähinnä päämäärätöntä haahuilua.

Maanantai: kuntonyrkkeily
Tiistai: ei liikuntaa
Keskiviikko: ryhtiliikkeitä PT:n kanssa, BodyCombat
Torstai: puolentoista tunnin kävelylenkki
Perjantai: ei liikuntaa
Lauantai: ei liikuntaa
Sunnuntai: ei tiedä vielä, mutta olen varannut spinning-tunnin

Viikonlopun kukat.

Uuden kynnyksellä

Nyt loppu! Urheilun vieroksuminen, sokeriöverit, lihominen ja sohvalla levyttäminen. Näin on tullut ajateltua useammankin kerran ja elämäntapojen muutos on aina karahtanut karikolle ennen kuin ollaan ehditty poistua edes satama-alueelta. Jostain syystä motivaatiota on ollut ihan kamalan vaikea pitää yllä. Minun paheeni on herkuttelu. Syön herkkuja tylsyyteen, lohdutukseksi, väsymykseen, suruun ja ihan vain huvikseen. Se ei auta mihinkään noista luettelemistani asioista, mutta sorrun siihen silti kerta toisensa jälkeen. Liikkumattomuus ja herkuttelu ovat tietysti kertyneet pakara-alueelle ja sekös ärsyttää. Silti en saa itseäni liikkumaan riittävästi, motivaatio on kadoksissa.

Nyt päätin kuitenkin tehdä asialle jotain ja panostin asiaan aika paljon ihan rahallisesti. Hankin vasta itselleni 20 kerran personal trainer -paketin. Ensi viikolla aloitetaan elämätaparemontti uuden PT:ni kanssa. Sen kunniaksi leivoin korvapuusteja ja söin melkein kymmenen. Tsiisus. En muuten suosittele kenellekään. Siis kymmenen korvapuustin syömistä. Repsahduksesta huolimatta olen kyllä innoissani. Olen muutaman viikon itsekseni keventänyt syömistä ja liikkunutkin enemmän. PT potkii minut toivon mukaan ihan uuteen vauhtiin.

Kirjoittelen kuulumisia ja kokemuksia PT kanssa treenaamisesta. Tarkoitus on tavata hänen kanssaan kerran viikossa ja liikkua väleillä omaehtoisesti.

Uutta aloittaessa on kiva verhoutua uusiin urheiluvaatteisiin. Nämä tilasin Henkasta.

Tuoksumisen vaikeus

Olen vähän kranttu tuoksujen suhteen. Suurin osa hajuvesistä tuoksahtaa nenääni lähinnä kärpäsmyrkyltä. Joltain tahtoisin kuitenkin tuoksua, mutta minun on hyvin vaikea päättää miltä. Edellisen kerran päätin ehkä noin kolme neljä vuotta sitten, että tuoksun mieluiten raikkaalta Melvitan vihreä tee (Thé Vert) -luonnontuoksulta. Sittemmin kävi niin, että tuota ei enää saanut paikkakunnan luontaistuotekaupasta enkä löytänyt sitä helposti verkostakaan. Paniikissa korvasin sen Yves Rocherin vastaavalla, joka ei kuitenkaan ole vastaava. Pari pullollista sitäkin on silti mennyt. Nyt alkaa piisata sitä laaduketta ja viime kesästä olen yrittänyt etsiä itselleni sopivaa tuoksua. Tuoksutellut lentokentillä ja kosmetiikkaosastoilla osaamatta kuitenkaan päättää.

Olen käyttänyt erilaisia tuoksuja murrosiästä asti ja nyt kun muistelen, niin lista on aikamoinen. Huvittavinta on, että olen käyttänyt nuorena lähinnä keski-ikäisten tätien suosiossa olleita tuoksuja. Siis minulla todellakin on ollut Chanel 5:sta. Ei ehkä ollut ihan lempituoksu, mutta kuitenkin. Tuolta varhaiselta ajalta muistan hyvin myös ehdottoman lempparituoksuni Lancomen Trésorin. Kuin myös Elizabeth Ardenin Red Doorin ja Diorin Poisonin. Ja kyllä, Salvador Dalin Laguna oli ahkerassa käytössä myös.

Täysi-ikäisenä nuorena makuni oli ehkä vähän trendikkäämpi. Calvin Kleinin One oli lempparini, jota hölväsin samasta pullosta myös poikakaverin kanssa. Myös eleettömän kauniissa pullossa oleva Armanin She, Hugo Bossin Woman ja Deep Red ovat olleet päivittäisessä käytössä. Ennen luonnontuoksukauttani käytin aika pitkään Dolce & Gabbanan Light Blueta, mutta aika aikaa kutakin.

Näitä tuoksuja seurasikin luonnontuoksukausi, josta olen siirtymässä nyt johonkin uuteen. Pitkän ja perusteellisen tuoksuttelun jälkeen päädyin L'Occitanen kepeään Cherry Blossom -tuoksuun. Se ei löytynyt kosmetiikkaosastolta edes hajuvesihyllystä, vaan L'Occitanen omasta hyllystä. Tämä tuoksu on aluksi vähän makea ja myöhemmin hennon kukkainen ja naisellinen. Jotenkin vähän erilainen kuin mikään pitkään aikaan käyttämäni. Kuuluu tuoksuperheeseen elegantti ja romanttinen. Jaiks! Keski-ikä here I come! :-)