En peitä näkymää juuri koskaan, vaan nautin siitä verhot levällään. Ilman verhoja maisema on kuin valtava maalaus, joka elää vuodenaikojen mukaan. Tähän aikaan vuodesta se ei ole parhaimmillaan, mutta toisaalta metsikön asukkaat - linnut, oravat ja jänikset - ovat erityisen touhukkaita. Siitä on iloa minulle ja kissoille, jotka uhoavat ikkunassa kaikelle mikä liikkuu.
Eilen todistin ikkunasta todellista luontodraamaa, kun metsikössä säännöllisesti vieraileva jänis juoksi henkensä edestä karkuun peräänsä saanutta suomenpystykorvaa. Mistä lie oli koira karannut ja lähtenyt jäniksen perään. Onneksi koira ei hevillä saa kiinni tervettä jänistä. Niin ei nytkään, sillä parin tunnin päästä jänis palaili jälkiään takaisin ja pupelsi kaikessa rauhassa nuorten puiden kuorta ja muuta maasta löytämäänsä.
 |
| Nyt maisema on aika vaatimaton, mutta esimerkiksi syksyllä näinkin värikäs. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti