Raakasuklaata

Minun on pitkään tehnyt mieli tehdä raakasuklaata. Kyseessä on siis suklaa, joka tehdään itse prosessoimattomista raaka-aineista: kylmäpuristetusta kaakaovoista ja kookosöljystä, raakakaakaojauheesta ja muista tykötarpeista. Minulla noita muita tykötarpeita olivat lucuma, maca, agave-siirappi sekä erilaiset pähkinät ja kuivahedelmät. Netti on pullollaan erilaisia raakasuklaareseptejä, mutta minä heitin ainekset kasaan puhtaasti perstuntumalla.

Mikäli kaikki ylistyspuheet pitävät paikkansa, raakasuklaan pitäisi olla hyvin terveellistä ja ravintorikasta. Raa'assa muodossa kaakaossa on yli 1200 aktiivista ainesosaa ja 10 % sen painosta on antioksidantteja. Raakakaakaossa on korkeita pitoisuuksia muun muassa magnesiumia, kromia, sinkkiä, rautaa, kuparia, rikkiä ja C-vitamiinia. Lisäksi se sisältää mielialaa kohottavia välittäjäaineita ja niiden rakennusaineita. Jos raakakaakao kiinnostaa, siitä voi lukea lisää esimerkiksi täältä.

 Käytännössähän raakasuklaan pääraaka-aine on rasva. Itse käytin sekä kylmäpuristettua kookosöljyä että kaakaovoita. Molemmat sisältävät pääasiassa tyydyttynyttä rasvaa, jota toki tarvitaan, mutta ei kovin suuria määriä. Tyydyttynyt rasva nostaa sekä hyvän HDL:n että pahan LDL-kolesterolin määrää. Tyydyttymättömät rasvat puolestaan nostavat HDL:ää ja laskevat LDL:ää.

Raakasuklaata ei kuitenkaan ole tarkoitus eikä edes pysty syömään kovin suuria määriä, koska ainakin omastani tuli aika vahvan makuista. Siihen ehkä lurahti liikaa agave-siirappia ja raakakaakaota, myös kookosöljyn maku puskee vähän läpi. Mutta makeannälkä sillä kyllä lähtee ja on se takuuvarmasti kaupan suklaata terveellisempää.

Nykyiseen kiihkomieliseen ravintokeskusteluun tekisi kuitenkin mieleni sanoa, että vuoden mittaisen itselläni tehdyn empiirisen kokeen jäljiltä LDL-kolesteroliarvoni nousi ja HDL jökötti paikoillaan. Tähän päädyttiin siirtymällä rasvattomasta rahkasta 10 prosenttiseen turkkilaiseen jogurttiin, voihin ja muihin täysrasvaisiin tuotteisiin. Nyt on pakko tehdä ryhtiliike, sillä jos puolen vuoden päästä arvot eivät ole kunnossa, lääkäri pistää minut kolesterolilääkitykselle. Se ettei täysrasvainen, hiilariton ruokavalio sovi minulle, ei tietenkään tarkoita sitä, ettei se voisi sopia jollekin toiselle. Näissä asioissa vain kannattaa pitää järki kädessä ja toisaalta tarkastaa tilanne säännöllisesti verikokeissa. Toisille on myös sattunut geeniarpajaisissa paskemmat geenit; esimerkiksi sepelvaltimotaudin uhkaan kannattaa suhtautua vakavasti.