Tee se itse -rahi

Olen pitkään etsinyt parvekkeelle rahia. Jotenkin sitä ei osaa istua enää missään ilman, että jalat pitää saada oikaistua. Olen kierrellyt ja katsellut. Yksi rahi kävi kotikokeilussakin, mutta ei sopinut. Erään kerran Askossa pyörähtäessä mukaan lähti iso kori, joka oli sopivasti alennettu 12 euroon. Mietin, että siitähän voisi hyvin askarrellapaskarrella rahin.

Korin lisäksi kävin ostamassa säkkituolin täytettä, joka oli muuten yllättävän tyyristä, 18 euroa. Kotoa löytyi vanhaa huonekalukangasta, josta ompelin pussin säkkituolin täytteelle. Vanhan sisustustyynyn päälle ostin pellavaa (7 euroa). Kaapista löytyi narua, jolla ompelin päällystyynyn kiinni koriin. Ja tadaa! Rahi oli valmis. Ihan hyvä tuli. Jos nyt jotain valittamista pitää keksiä, niin ehkä rahi voisi olla hitusen matalampi. Nyt kun jalat kirjaimellisesti oikaistaan rahille. Toisaalta korkea rahi toimii myös jakkarana, jos parvekkeelle eksyy kanssani joskus joku muukin.

Perhosten perässä

Kävin käräyttämässä selkäni maalla ja nappasin kameralla muutaman itselleni uuden perhostuttavuuden. Nyt erilaisia perhoskuvia alkaa olla jo sen verran, että voisin alkaa toteuttaa ajattelemaani perhosseinää eteiseen: siis perhoskuvien parhaimmisto suurennoksina kehyksiin ja seinälle.

Keisarinviitta.

Pihan koivuissa viihtyi muutama todella reilun kokoinen perhonen. Kun hetken seurasin niiden touhuja alkoi vaikuttaa siltä, että ne kyttäsivät puussa olevaa ampiaispesää. Ne menivät lähelle sisäänmenoaukkoa ja yrittivät kaiketi saada osansa siitepölystä. Vaikka ampiaiset ajoivat perhoset aina tiehensä, ne menivät uudelleen aukolle kärkkymään. Siinä tuli mieleen, että kuvaus saattaisi onnistua helpommin, jos perustaisin koivuun perhosbaarin. Tiputtelin muutaman tipan hunajaa lehdille ja kas, se toimi. Makeanperso perhonen oli niin hunajan lumoissa ettei kamera häirinnyt sitä yhtään.

Häiveperhonen.

Välillä häiveperhosen siivet oli ihan violetit.

Hunaja houkutteli paikalle myös ampiaisen.

Herukkaperhonen oli tosi kaunis, mutta hyvin ujo.

Marjamania

Myönnän. Menetän täysin itsehillintäni kun pääsen metsään ja löydän hyvän marjapaikan. Itse asiassa marjapaikan ei tarvitse olla niin hyväkään, kunhan sieltä löytyy jotain. Viime päivät ovat kuluneet metsässä. Aloitin viattomasti metsämansikoiden keräämisellä. Niitä löytyi ihan kivasti ja nyt niitä on pakkasessakin. Välissä oli muutama mustikka- ja kantarelliretki ja yksi hikinen tarpominen lakkojen perässä suolla. Viimeiset kaksi päivää olenkin kerännyt silmät kiiluen mustikoita. Syletti lähteä metsästä; sinne jäi ihan hullun paljon poimittavaa. Nyt tilanne on se, ettei omaan pakkaseen mahdu enää mitään. Ei vadelmia, ei karpaloita eikä sienen sientä. O OU! Olen miettinyt vakavissani toisen pakastimenkin ostamista. Paikkakin on katseltuna valmiiksi. Ensin pitäisi tilata sähkömies asentamaan pistorasia. Ei tule marjojen säilöminen halvaksi.

Itse asiassa jos miettii, niin eihän metsässä ramppaamisessa muutenkaan mitään järkeä ole. Ensin ajetaan autolla jonnekin viimeiseen korpeen ja sen jälkeen niska limassa noukitaan marjoja tai taivalletaan kilometrikaupalla sienien perässä. Mutta pointti ei olekaan siinä, että kaupan pakastealtaan marjat tulisivat edullisemmaksi. Metsässä juokseminen on terapeuttista ja marjoja kerätessä näkee konkreettisesti mitä tuli tehtyä. Oma työni on henkisempää sorttia eikä siinä useinkaan pääse ihailemaan kättensä jälkiä. Tällaisessa todellisuudessa täysi mustikkasanko on erityisen palkitseva.

Näiden viimeisimpien metsäreissujen aikana olen nähnyt kurkipariskunnan suolla ja säikähtänyt teeripesuetta, joka lehahti lentoon pusikosta. Näin myös vaskitsan köllöttämässä jäkälikössä. Olen kiipeillyt kantarellien perässä kallionreunoja kuin apina ja istunut kivellä syömässä eväsleipiä, jotka maistuvat erityisen hyviltä juuri metsäympäristössä. Kun haluan huvittelemaan, menen mieluiten metsään.

Onneksi tätä hupia on vielä jäljellä koko pitkän syksyn ajan. Mustikkakausi jatkuu, sitten tulevat vadelmat, puolukat ja lopuksi karpalot. Sienikausikin on vasta aluillaan: kantarellit, tatit, suppilovahverot, mustatorvisienet ja sekasienet... en melkein malta odottaa. :-)

Ternimaitopannari

Äh ja vyön kiristys. Olen syönyt pakastinta tyhjäksi, jotta sinne mahtuisi tämän kesän marjaretkien saaliit. Tänään tein pannarin ternimaidosta ja siitä tuli niin hyvää, että olen ahtanut jo melkein koko pellillisen. No ihan yksin en pistellyt menemään, mutta kahteen pekkaan syötiin vieraan kanssa. Vähän jäi huomiseksikin. Nyt on kuitenkin ahdas olo itsessä eikä lenkillekään pääse kun sataa vettä.

Ternimaidosta tulee kyllä miljoonasti parempaa pannaria kuin tavallisesta maidosta. Tässä resepti:

4 dl vehnäjauhoja
1 1/2 dl sokeria
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
1 tl suolaa
1 litra ternimaitoa
2 munaa
100 g sulatettua margariinia

Sekoita kuivat aineet. Lisää maito, munat jsekä sulatettu, jäähtynyt margariini.
Kaada taikina leivinpaperille uunipellille ja paista 210 asteessa puoli tuntia.

Metsämansikassa

Marjakausi on vasta aluillaan, mutta minulla on jo ensimmäiset pakastukset tehty. Kävin nimittäin eilen keräämässä metsämansikoita, joiden satokausi on nyt parhaimmillaan. Metsämansikat viihtyvät polkujen reunoilla, mutta myös metsähakkuuaukeilla, joissa on jo aika runsaasti aluskasvillisuutta. Polkujen reunojen mansikat ovat yleensä pieniä pimpuloita, mutta keskellä pöpelikköä, ruohon seassa ne kasvavat yllättävän suuriksi ja meheviksi.

Angervohopeatäplä.

Mainio viikko Maltalla

Täällä sitä taas ollaan hetken hiljaiselon jälkeen. Kevät oli rankka. Juuri muuta en jaksanut kuin käydä töissä ja maata sohvalla. Nyt olen kuitenkin kesälomalla ja sitä ihanuutta on vielä kolme pitkää viikkoa!

Pääkaupunki Valletta on Unescon maailmanperintökohde.

Aloitin lomani matkalla Maltalle. Se on pieni saarivaltio lähellä Italian eteläkärkeä. Malta koostuu kaikkiaan kahdeksasta saaresta, joista Malta, Gozo ja Comino ovat suurimmat. Malta ei varsinaisesti ole rantalomailijan paratiisi, sillä sen rannat ovat pääsääntöisesti pieniä ja kivikkoisia. Myös ostosmahdollisuudet ovat aika rajalliset ja hintataso on Suomen tasoa ellei jopa korkeampi. Merta ja historiaa rakastaville se sen sijaan tarjoaa paljon. Merivesi on kirkasta ja kun saarella ollaan, rantaviivaa on paljon. Maltalla käykin paljon sukeltajia ja myös erilaisia ja eri pituisia risteilyjä järjestetään kymmenittäin joka päivä. Myös historiallisista kohteista pitäville Maltalla on paljon katseltavaa, sillä saari on ollut asutettu noin vuodesta 5200 eaa.

Vietin Maltalla kuusi yötä. Hotellini sijaitsi Slieman kaupungissa, joka sijaitsee pääkaupunki Vallettan vastarannalla. Sliema on Maltan suurin ja modernein kaupunki. Sliemasta on helppo lähteä reissuun, sillä monet risteilyt lähtevät kaupungin satamasta ja rannasta lähtee myös busseja eri puolille saarta. Oma hotellini oli ihan siisti ja huoneeni ikkunasta avautui kiva näkymä Vallettaan. Valletta on kokonaisuudessaan Unescon maailmanperintökohde. Sen kapeilla kujilla ja historiallisissa kohteissa saakin hyvin vietettyä yhden päivän.

Vaikka Maltan hintataso on muuten aika korkea, syöminen oli yllättävän edullista. Kulinaristisia elämyksiä on turha odottaa, mutta tuoretta kalaa, pastaa ja pizzaa löytyy käytännössä joka ravintolasta. Italian läheisyys todellakin näkyy ravintoloiden ruokalistoilla. Myös erilaisia kakkuja ja leivoksia on tarjolla runsaasti.

Pekanpähkinäpiiras oli äkkimakea herkku.

Vaikka Malta ei olekaan varsinainen rantalomakohde, on siellä tietysti uimarantoja ja osassa hotelleista on uima-allasalueet. Ja miksei olisi, sillä etenkin kesäkuukausina Maltalla on todella kuuma ja aurinko porottaa armotta. Vaikka itse yritin hölvätä aurinkorasvaa huolella, onnistuin silti kärähtämään aika pahasti.

Yksi Maltan kuuluisimmista uimarannoista sijaitsee Cominon saarella. Sininen laguuni on kuin suuri uima-allas, jossa on huikaisevan kirkasta ja turkoosia vettä. Ranta on kuitenkin onnettoman pieni läntti hietikkoa, jonne on tungettu noin miljoona epämukavaa rantatuolia. Ja kun siihen lisää noin miljoona turistia tungeksimaan, ei voi puhua mistään maailman miellyttävimmistä kokemuksesta. Jos kuitenkin mielii Cominolle, sinne pääsee esimerkiksi risteilyaluksella. Slieman satamassa risteilyjä kaupitteli useampikin yrittäjä.

Kaiken kaikkiaan viikko Maltalla oli kiva kokemus, johon mahtui herkuttelua, paikallisia elämyksiä, historiallisia kohteita ja myös vähän auringon ottamista ja shoppailua. Voisiko sitä nyt muuta enää lomaltaan toivoa? Nyt sitten pitää tehdä taas ryhtiliike, sillä onnistuin lihomaan 3 kiloa viikon reissulla!

Tässä vielä muutama vinkki:

• Jos haluat nähdä Hal Saflienin hypogeumin eli maanalaisen pyhäkön noin vuodelta 2500 eaa, osta liput netistä hyvissä ajoin etukäteen. Hypogeumiin otetaan vain 80 vierailijaa päivittäin eikä lippuja voi ostaa paikan päältä. (Liput voi ostaa täältä.)
• Tee päiväretki Mdinaan. Se on yksi maailman parhaiten säilyneistä keskiaikaisista kaupungeista: kapeita kujia ja komeat näkymät kaupungin muurilta.
• Paikalliset bussit ovat halpoja ja hyvin ilmastoituja. Jos ajelet paljon, osta päivän tai useamman lippu. Päivälippu maksaa 2,60 euroa ja sillä saa körötellä niin paljon kuin huvittaa.
• Jos haluat tuoretta kalaa, kannattaa vierailla Marsaxlokkin pienessä kalastajakylässä. Itse söin kympillä aterian, jossa oli kolmea eri kalaa ja ranskalaiset.
• Jos reissusi ajankohtaan sattuu festa, osallistu siihen. Festat ovat maltalaisia kirkollisia juhlia, joihin liittyy kulkue, komeita koristeluja ja ilotulitus.

Mdinan kujat ovat kapeita.