Palvelusta pyydetään satunnainen osoite, johon lähetetään postikortti. Postikortti voi olla mikä tahansa tai sitten voi yrittää ilahduttaa vastaanottajaa kortilla, jollaisista hän kertoo pitävänsä käyttäjäprofiilissaan. On erityisen tärkeää, että korttiin merkitään tunnistenumero, jonka saa samaan aikaan osoitteen kanssa. Sen avulla vastaanottaja voi rekisteröidä kortin palveluun, kun se on saapunut perille. Kun ensimmäinen kortti on rekisteröity, voi istahtaa itse vartomaan postia, sillä silloin oma osoite lähtee jonnekin päin maailmaa.
Minä olen lähettänyt maailmalle jo kaikkiaan 8 korttia, joista 4 on rekisteröity. Ja tänään postilaatikkoon kopsahti ensimmäiset neljä korttia maailmalta: Virosta, Liettuasta, Valko-Venäjältä ja USA:sta.
Jos nyt pitäisi perustella, että mitä järkeä tässä sitten on, niin en minä oikein tiedä. Mitä järkeä missään nyt oikeastaan on? :-) Postikortteja on kiva saada muulloinkin kuin jouluna. Ja tällä tavallahan niitä saa; kaikenlaisia ja ympäri maailmaa.
Itse olen harrastanut pienestä pitäen kirjeenvaihtoa. Parhaimmillaan tai pahimmillaan minulla oli kolmisenkymmentä kirjekaveria, joista joihinkin pidän yhteyttä vielä tänä päivänäkin. Se kirjeiden kirjoittelu on tosin jäänyt ja sen tilalle ovat tulleet sähköposti ja Facebook. Harmi sinänsä, sillä postiluukusta tungettu tervehdys jotenkin ilahduttaa enemmän kuin sähköinen viesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti