29. tammikuuta 2012

Hiihtämisen hienous

Tänään oli kylmä, mutta kirkas ja muutenkin hieno ulkoilupäivä. Puiden oksat olivat huurtuneet valkoisiksi ja miljoonat lumikiteet kimaltelivat oksilla kuin pienet timantit - ja siitäkös tällainen harakoiden sukulainen tykkää. :-)

Arvoin eräänkin tovin, että tarkeneeko tuonne lähteä. Eilen uhosin, että lähden, jos pakkanen tippuu alle viidentoista. Ja tippuihan se, neljääntoista. Ei auttanut muu kuin kerrospukeutua kolmiin housuihin ja paitoihin, sulloutua monoihin ja viritellä päähän aurinkolasit ja pipo. Ja sitten sukset kainaloon ja menoksi.

Hiihtelin hyvin rauhallisella tahdilla ja perinteisellä tyylillä kympin. Lähilatuni kulkevat aika haastavassa maastossa, jossa on ihan järkyttävän jyrkkiä ylämäkiä ja vähintään yhtä jyrkkiä alamäkiä. Kun kunto ei ole vielä ihan kohdillaan, tahdin on oltava järkevä, jotta syke ei nouse ihan älyttömäksi. Minun kohdallani se tarkoitti sitä, että  eläkeläispapatkin hiihtelivät vaivatta ohi. Mutta mitäpä siitä, eihän siellä kilpasilla oltu.

Lipsahtelevista suksistakin huolimatta lenkkiä voi ajatella vain lämmöllä. :-) Ensiksikin, hiihto on tehokasta. Puolitoista tuntia ladulla polttaa kaloreita 650 - 900 (riippuen laskurista). Toiseksi, hiihto on monipuolista. Hiihtäessä myös ylävartalo joutuu kunnolla töihin ja tasatahtia lykkiessä myös vatsalihakset työskentelevät tehokkaasti. Lisäksi hiihdellessä voi ihailla kaunista talvista luontoa ja saa raitista ilmaa. Suosittelen!

Ei kommentteja: