Voihan pettymys!

Tämä blogipostaus tulee vuoden myöhässä. Siis siinä mielessä myöhässä, että syvän pettymyksen aiheuttanut Opethin levy ilmestyi jo vuosi sitten. Tulin kuitenkin ajatelleeksi asiaa tänään ja kyllä, yhtä paljon harmitti. Että kirjoitetaan siitä nyt sitten.

Kuuntelen siis monenlaista musiikkia, mutta yksi ehdottomista lemppareistani on ollut Opeth, progressiivista metallia soittava yhtye Ruotsista. Levyt hipovat täydellisyyttä. En ole mikään levykriitikko, enkä siis osaa pukea tätä täydellisyyttä oikeaoppisiksi sanoiksi. Mutta Opethin levyt antavat älyllistä haastetta olemalla samanaikaisesti moniulotteisia, kekseliäitä, rankkoja ja lempeitä

Uusi Opethin levy on ollut minulla aina TAPAUS. Loistavasta Ghost Reveries -levystä lähtien levyistä on kuitenkin puuttunut se jokin. Watershed oli vähän tasapaksua huttua ja nyt tämä viimeisin... huokaus. Heritagea en ole pystynyt kuuntelemaan kertaistumalla kokonaan. Se on ihan kamala tekotaiteellinen kasa paskaa. Olen yrittänyt levyä useammankin kerran, mutta joka kerta se on yhtä rasittava. En tykkää ja sillä piste.

Tuttuni sanoi kerran, että on varmempaa kuunnella bändejä, jotka ovat jo tuotantonsa tehneet, niin ei tule pettymään. Näinhän se on. Onneksi Opeth on jo tehnyt läjän loistavia levyjä. Niiden kunniaksi muutama You Tube -upotus.

Liikettä yläkroppaan

Olen aloittanut tänä syksynä uuden harrastuksen, kuntonyrkkeilyn. Näin muutaman kerran kokemuksella olen kyllä tykännyt. Etenkin näyttöpäätteellä päivät pitkät istuvalle se tekee hyvää, koska nyrkkeilyssä ylävartalon lihakset saavat kyytiä ja toisaalta monet liikkeet perustuvat ylävartalon kiertoihin.

Käymässäni paikassa treenit muodostuvat alkulämmittelystä, tekniikkaharjoitteista, säkin ja pistehanskojen paukuttamisesta, lihaskunto-osuudesta ja venyttelystä. Puolentoista tunnin treenin jälkeen tietää tehneensä. Ainakin minä hikoilen kuin pieni porsas.

Jo pelkkä alkulämmittely on rankka. Siinä juostaan ympäri salia ja lämmitellään lihaksia monipuolisesti. Juoksun lomassa saatetaan esimerkiksi tehdä kyykkyhyppyjä ja punnerruksia sekä heilutellaan käsiä kaikkiin ilmansuuntiin. Tekniikka- ja säkkitreenit ovat puolestaan niitä osuuksia, joita tehdään hanskat kädessä. Lihaskunto-osuus on aika lyhyt, joten siinä ei ehdi käydä läpi kaikkia lihaksia. Myös venyttely on lyhyt ja sitä ehdottomasti kannattaisi jatkaa kotona.

Aloittamassani kuntonyrkkeilyryhmässä on sekä miehiä että naisia, mutta enimmäkseen kuitenkin naisia. Myös ikäjakauma on aika lavea. Siitä voisi kaiketi tehdä rohkean johtopäätöksen, että kuntonyrkkeily sopii ihan kaikille ja kaikenkuntoisille. Ja niinhän se sopiikin, koska treenin tehoa voi säädellä itse.

Jos nyt jotain kaipaisin treeneihin, niin se on potkut. Mutta tämä on kuntonyrkkeilyä, ei kuntopotkunyrkkeilyä, joten saahan sitä kaivata. Kuntopotkunyrkkeilykin on olemassa lajina, mutta sen harrastaminen ei onnistu ainakaan tällä paikkakunnalla. Lähimmäksi päästänee Body Combatista, jossa  potkitaan ilmaa ja varjonyrkkeillään. Ilman potkiminen ja huitominen ei kuitenkaan ole sama asia kuin säkin paukuttaminen.

Oli miten oli, kuntonyrkkeily on kiva ja tehokas liikuntamuoto ja sopii kaikille ja etenkin sellaisille, joilla on jumitusta niska-hartiaseudulla. Lisäksi ainakin seurojen järjestämä kuntonyrkkeily on myös edullista, liikuntakeskusten ei niinkään. Kannattaakin tutkailla, järjestääkö paikkakunnan oma nyrkkeilyseura myös kuntonyrkkeilyä.

Voimaa metsästä

Marja- ja sieniaika juoksuttaa minua metsässä joka viikonloppu. Viime viikonloppuna vietin kaksi ihanaa päivää metsässä ja tuliaisena toin sieltä kaksi ämpärillistä puolukkaa, yhden mustikkaa ja korillisen sieniä: kantarelleja, suppilovahveroita ja orakkaita. Omat varastot alkavat olla jo täynnä, joten kannan marjat ja sienet muille. Tyhmältähän se kuulostaa, mutta minullepa tärkeintä metsäretkissä on metsä itse.

Antakaas kun selvennän. Olen kärsinyt jo vuoden verran uniongelmista. Välillä uni ei tule ollenkaan ja välillä se tulee, mutta herään pahimmassa tapauksessa jo parin tunnin päästä ja loppuyö menee piehtaroidessa. Työhyvinvointimittauksen mukaan olen kärsinyt jo pitkään stressissä eikä se vähäkään uni ole palauttavaa. Tiedostin ongelman kyllä ilman mittaustakin, mutta antoihan se mutu-tuntumalle ikään kuin tieteellisen silauksen. Onkin muuten aika tyhmää, ettei ihmisen omiin tuntemuksiin luoteta, vaan sanan painoksi vaaditaan joku hälyttävä labra- tai muu mittaustulos. Jos sellaista ei löydy, ongelma paikannetaan korvien väliin. Aika reilua.

No minulle se hälyttävä mittaustulos löytyi ja nyt sitten mietitään, että no mitäs sitten. Työkuormalle täytyy luonnollisestikin tehdä jotain, mutta paljon on tehtävissä myös vapaa-aikana. Terveydenhoitaja kysyi, että mistä saan voimia arjessa. Silloin olin niin pökerryksissä ja väsynyt ettei tullut muuta mieleen kuin liikunta, joka voimauttaisi, jos sitä jaksaisi harrastaa. Nyt olen kuitenkin huomannut, että kaikista voimauttavinta minulle on metsässä liikkuminen. Nautin suunnattomasti kaikista visuaalisista ärsykkeistä, tuoksuista, äänistä ja alkukantaisesta tarpeesta keräillä ja etsiä asioita. Yksi metsäretki kestää useimmiten useamman tunnin ja palatessa olen ihan uuvuksissa, mutta jotenkin, no, onnellinen.

Metsäretkillä on myös suotuisa vaikutus uniongelmiin. Olen huomannut, että uni tulee metsäretkipäivien iltana paremmin eikä ole niin rauhatontakaan kuin monina muina öinä. Vaikka monesti sanotaan, että liikunta parantaa unen laatua, niin minulle käy pikemminkin juuri päinvastoin. Metsäliikunta on kuitenkin riittävän rauhallista. Toinen selkeä hyöty on mielialan kohoaminen. Olen stressaantuneena monesti aika aggressiivinen ja ärtynyt; kiivastun herkästi ja saatan raivotakin. Metsäretket lievittävät aggressiota ja toisaalta myös alakuloista mieltä.

Minulle suurin voiman lähde on siis luonto ja metsä. Jollekin muulle se on jotain muuta. Tärkeintä kai on selvittää itselle, että mikä se on. Kun sen löytää, se todella lataa akkuja tilanteessa, jossa on ongelmia jaksamisen kanssa.