Voimaa metsästä

Marja- ja sieniaika juoksuttaa minua metsässä joka viikonloppu. Viime viikonloppuna vietin kaksi ihanaa päivää metsässä ja tuliaisena toin sieltä kaksi ämpärillistä puolukkaa, yhden mustikkaa ja korillisen sieniä: kantarelleja, suppilovahveroita ja orakkaita. Omat varastot alkavat olla jo täynnä, joten kannan marjat ja sienet muille. Tyhmältähän se kuulostaa, mutta minullepa tärkeintä metsäretkissä on metsä itse.

Antakaas kun selvennän. Olen kärsinyt jo vuoden verran uniongelmista. Välillä uni ei tule ollenkaan ja välillä se tulee, mutta herään pahimmassa tapauksessa jo parin tunnin päästä ja loppuyö menee piehtaroidessa. Työhyvinvointimittauksen mukaan olen kärsinyt jo pitkään stressissä eikä se vähäkään uni ole palauttavaa. Tiedostin ongelman kyllä ilman mittaustakin, mutta antoihan se mutu-tuntumalle ikään kuin tieteellisen silauksen. Onkin muuten aika tyhmää, ettei ihmisen omiin tuntemuksiin luoteta, vaan sanan painoksi vaaditaan joku hälyttävä labra- tai muu mittaustulos. Jos sellaista ei löydy, ongelma paikannetaan korvien väliin. Aika reilua.

No minulle se hälyttävä mittaustulos löytyi ja nyt sitten mietitään, että no mitäs sitten. Työkuormalle täytyy luonnollisestikin tehdä jotain, mutta paljon on tehtävissä myös vapaa-aikana. Terveydenhoitaja kysyi, että mistä saan voimia arjessa. Silloin olin niin pökerryksissä ja väsynyt ettei tullut muuta mieleen kuin liikunta, joka voimauttaisi, jos sitä jaksaisi harrastaa. Nyt olen kuitenkin huomannut, että kaikista voimauttavinta minulle on metsässä liikkuminen. Nautin suunnattomasti kaikista visuaalisista ärsykkeistä, tuoksuista, äänistä ja alkukantaisesta tarpeesta keräillä ja etsiä asioita. Yksi metsäretki kestää useimmiten useamman tunnin ja palatessa olen ihan uuvuksissa, mutta jotenkin, no, onnellinen.

Metsäretkillä on myös suotuisa vaikutus uniongelmiin. Olen huomannut, että uni tulee metsäretkipäivien iltana paremmin eikä ole niin rauhatontakaan kuin monina muina öinä. Vaikka monesti sanotaan, että liikunta parantaa unen laatua, niin minulle käy pikemminkin juuri päinvastoin. Metsäliikunta on kuitenkin riittävän rauhallista. Toinen selkeä hyöty on mielialan kohoaminen. Olen stressaantuneena monesti aika aggressiivinen ja ärtynyt; kiivastun herkästi ja saatan raivotakin. Metsäretket lievittävät aggressiota ja toisaalta myös alakuloista mieltä.

Minulle suurin voiman lähde on siis luonto ja metsä. Jollekin muulle se on jotain muuta. Tärkeintä kai on selvittää itselle, että mikä se on. Kun sen löytää, se todella lataa akkuja tilanteessa, jossa on ongelmia jaksamisen kanssa.