Voihan pettymys!

Tämä blogipostaus tulee vuoden myöhässä. Siis siinä mielessä myöhässä, että syvän pettymyksen aiheuttanut Opethin levy ilmestyi jo vuosi sitten. Tulin kuitenkin ajatelleeksi asiaa tänään ja kyllä, yhtä paljon harmitti. Että kirjoitetaan siitä nyt sitten.

Kuuntelen siis monenlaista musiikkia, mutta yksi ehdottomista lemppareistani on ollut Opeth, progressiivista metallia soittava yhtye Ruotsista. Levyt hipovat täydellisyyttä. En ole mikään levykriitikko, enkä siis osaa pukea tätä täydellisyyttä oikeaoppisiksi sanoiksi. Mutta Opethin levyt antavat älyllistä haastetta olemalla samanaikaisesti moniulotteisia, kekseliäitä, rankkoja ja lempeitä

Uusi Opethin levy on ollut minulla aina TAPAUS. Loistavasta Ghost Reveries -levystä lähtien levyistä on kuitenkin puuttunut se jokin. Watershed oli vähän tasapaksua huttua ja nyt tämä viimeisin... huokaus. Heritagea en ole pystynyt kuuntelemaan kertaistumalla kokonaan. Se on ihan kamala tekotaiteellinen kasa paskaa. Olen yrittänyt levyä useammankin kerran, mutta joka kerta se on yhtä rasittava. En tykkää ja sillä piste.

Tuttuni sanoi kerran, että on varmempaa kuunnella bändejä, jotka ovat jo tuotantonsa tehneet, niin ei tule pettymään. Näinhän se on. Onneksi Opeth on jo tehnyt läjän loistavia levyjä. Niiden kunniaksi muutama You Tube -upotus.