Tänään paistoi aurinko ja lämpötilakin oli passeli pienelle ulkoilulle. Valjaat päälle ja menoksi. Kissa piti kantaa ensin alakertaan, koska muuten seikkailu olisi päätynyt seinänaapurin oven taakse. Alakerrasta se piti kantaa ulos, koska muuten olisimme jääneet tarkkailemaan tilannetta tosi pitkäksi aikaa portaiden alle. Ulkona säikähdettiin ensin kahta pientä ihmistä, jotka kissan nähdessään lähtivät juoksemaan sitä kohti. Kissa otti jalat alleen ja ulkoilu alkoikin reippaammin kuin olin osannut kuvitella. Talon päädyssä se olisi halunnut kökkiä naapurien ikkunan alla, mutta kannoin sen talon vieressä olevalle metsäiselle kukkulalle. Mäen nyppylän päällä kissa maukui hädissään ja lyyhistyi maahan, niin koville otti. Liikenteen meteli, ambulanssin sireeni, rapisevat lehdet ja muut meille ihmisille ihan tutut äänet olivat liikaa pienelle eläimelle, jonka maailma on yleensä kerrostaloasunto.
Hetken aikaa kökötettiin paikoillaan ja sitten kissa uskalsi jo lähteä liikkeelle. Aika urhea pieni otus. Siinä se rapisteli pitkin polkua ja välillä jäykistyi tarkkailemaan ympäristöä. Välillä se varmisteli, etten varmasti jätä sitä yksin pelottavaan maailmaan. Kun kissa löysi etuoven, se oli ihan valmis palaamaan kotiin. Sisällä se kapusi sohvan käsinojalle ja nukahti siihen. Otti voimille moinen seikkailu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti