Pala Intiaa

Vanha ruma kirjahylly sai väistyä.

Minulla on sisustusprojekti nimeltä työhuone. Se on kamalan kiva olla olemassa, mutta jostain syystä en oikein ole viihtynyt siellä. Jos tarkkoja ollaan, se on toiminut pyykin kuivatushuoneena, romuvarastona, kerran vierashuoneena ja usein kissain valtakuntana. Työhuoneen virkaa puolestaan on toimittanut keittiönpöytä.

Olen yrittänyt analysoida syitä työhuoneen heikkoon vetovoimaan. Yksi selkeä syy on ollut se, että viimeistely on jäänyt vähän puolitiehen. Kalusteita ja tavaroita on liikaa pieneen huoneeseen, seinän väriksi tuli ihan oksun värinen vihreä (oma virhevalinta) ja huoneessa vallitsee aina jonkinlainen epäjärjestys. Sanottakoon myös, että lisäksi keittiön ikkunasta on kiinnostavampi metsäinen näkymä. Työhuoneen ikkunasta näkyy lähinnä männyn runkoja.

No tyhjänpanttina kaikuva huone on kuitenkin saanut minut ryhdistäytymään ja aloittamaan pelastakaa työhuone -projektin. Se on edennyt vähän hitaasti: Joskus syksyllä valitsin seiniin tapetin ja maalin. Talven aikana ne viimein saatiin seinään. Nyt kun olen seinän väriä makustellut totesin, että tapetti on ihan ok, mutta seinänväri meni taas pieleen eli tiedossa on lisää maalausta. Joistakin tavaroista olen hankkiutunut eroon, kuten nyt jalkalampusta, jonka joku on ystävällisesti ostanut mukaansa kirppispöydästäni.

Tällä hetkellä eniten silmää miellyttävä hankinta on kuitenkin vanha intialainen kaappi, jonka sain mukavalla alennuksella maahantuojalta. Se ei ole suuri, mutta sen sisuksiin mahtuu yllättävän paljon. Se on kauniisti kulunut ja väriltään vihreä tai turkoosi; väri lienee katsojan silmässä. Kauneuskin on tietysti katsojan silmässä, koska mummoni totesi sen nähdessään, että kaatopaikaltako löysit. Minä olen kaapista kuitenkin kovin iloinen ja luulen, että yhteinen taipaleemme on pitkä ja vaiheikas.

Kaappi edustaa siis yhtä askelta kohti viihtyisää kotitoimistoa. Projekti jatkuu tässä kaiken muun ohessa ja kerron sen edistymisestä aina kun jotain ratkaisevaa tapahtuu.