Kolikkokimppu

Kävin kaupunkiimme avatussa uudessa kivassa sisustusmyymälässä, josta löytyy muun muassa Sian ja Rivièra Maisonin tuotteita. Omat silmäni iskivät kiinni herkän kauniisiin oksiin, joissa on himmeästi hohtavia valkoisia "kolikoita". Olen etsinyt pitkään sopivaa täytettä joskus Tampereen Deco-Partnersilta ostamaani itämaiseen vaasiin ja nuo sievät oksat ovat juuri sopivia sekä vaasiin että muuhun makuuhuoneen tyyliin. Näyttävä kimppu syntyi seitsemästä oksasta.

 

Geokätköilemässä

Minun on tehnyt mieli jo pitkään kokeilla geokätköilyä. Geokätköily on harrastus, jossa etsitään satelliittipaikannuksen avulla geokätköiksi kutsuttuja rasioita. Rasioissa on yleensä vihko ja kynä lokimerkintöjä varten sekä vaihtotavaroita. Geokätköilyn voikin ajatella sijoittuvan jonnekin suunnistuksen ja aarteen metsästyksen välimaastoon ja se sopii hyvin tehtäväksi myös lasten kanssa.

Geokätköjä etsitään useimmiten GPS-paikannuslaitteen avulla, mutta se ei ole välttämätön, sillä kätköjen koordinaatit, kuvaukset ja kartat löytyvät myös internetistä esimerkiksi osoitteesta http://www.geocaching.com. Sivustolle rekisteröityminen on ilmaista ja sitä kautta pääsee selailemaan haluamaltaan alueelta löytyviä kätköjä. Sivustolle luodun profiilin voi yhdistää älypuhelimiin ladattavaan sovellukseen. Niitä on tarjolla useampia, joista monet ovat maksuttomia.

Itse kokeilin geokätköilyä nimenomaan älypuhelimen ja siihen ladatun geokätköilyohjelman avulla. Vaikka ilmankin periaatteessa pärjää, on paikannusohjelmasta apua. Puhelin kourassa pystyy kävelemään suoraan kätkön koordinaatteihin ja sitten pitää vain etsiä rasia. Kuulostaa helpolta, mutta eipä aina olekaan, sillä kätköt on piilotettu toisinaan hyvin nokkelasti. Eilisellä reissulla yksi kätkö oli korkealla mäellä kiven kolossa, toinen puussa kolmen metrin korkeudessa, mistä sen sai laskettua alas narun varassa. Kolmannen kätkön löytääkseen piti kiivetä puuhun. Monipuolista luonnossa liikkumista siis.

Kun kätkön löytää, sen sisällön voi tutkia, kirjoittaa nimensä lokikirjaan ja ottaa siellä mahdollisesti olevan vaihtotavaran, jos on laittaa jotain tilalle. Lopuksi kätkörasia on suljettava huolellisesti ja palautettava se täsmälleen sinne, mistä sen ottikin. Ja tämä kaikki pitäisi vielä tehdä siten, etteivät ohikulkijat huomaa kätköä.

Itse innostuin siinä määrin, että aion käydä etsimässä muitakin paikkakunnalle piilotettuja kätköjä. Tällaisessa pienessä kaupungissakin kätköjä on pitkälle toista sataa, joten suuremmissa niitä on varmasti useita satoja.

Kun tilanne vaatii muffinsseja

Eilen teki aivan armottamasti mieli jotain hyvää, eikä himo mennyt ohi ennen kuin pistin uunin kuumenemaan. Leivoin pellillisen muffinsseja Kinuskikissan tosi hyvällä perusohjeella. Ohjeessa muffinsseihin olisi tullut myös Daim-suklaata, mutta koska sitä tai mitään muutakaan suklaata ei ollut, pistin mustikoita. Mustikkaiset suklaamuffinssit toimivat yllättävän hyvin. Tai no, minulle toimii yllättävän hyvin jotakuinkin kaikki, mikä maistuu makealta. :-)

Makeanhimo on sillä tavalla jännä, että sen yllättäessä on pakko leipoa tai lähteä vaikka kamalassa kaatosateessa kauppaan. Herkkuja on saatava. Minulla tuo paiseen lailla päähän jämähtävä makeanhimo liittyy yleensä muiden naisten tavoin tiettyyn aikaan kuukaudesta, mutta valitettavan usein tulee kyllä myös lohdutettua itseä ruoalla. Lohtusyöminen on kamalan huono tapa, josta en millään tahdo päästä eroon. Lenkille tai salille lähteminen auttaisi, mutta on tilanteita, joissa liha ei kertakaikkiaan tottele kuria.

Itselle pitää olla armollinen mutta ei lepsu. Kun ulkona sataa vettä ja työstressi puristaa päätä, on vaikea riuhtaista itseään sohvalta. Olenkin miettinyt, olisiko itsekurin saavuttaminen helpompaa, jos olisi tukijoukkoja. Ainakin olisi joku, joka kääntäisi ajatukset muualle.

Tähän loppuun onkin hyvä lisätä se resepti. Tämä on sikälikin hyvä makeanhimoisen resepti, että nämä valmistuvat puolessa tunnissa. :-)

Mustikkaiset suklaamuffinssit (12 isoa)
150 g margariinia
1 ½ dl sokeria
2 munaa
3 ½ dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 ½ rkl kaakaojauhetta
1 ½ dl maitoa, kermaa tai vatkattavaa vaniljakastiketta
1 ½ dl mustikoita

- vaahdota margariini ja sokeri
- lisää munat
- yhdistä kuivat aineet ja lisää taikinaan
- lisää maito/kerma/vaniljakastike
- nostele lopuksi mustikat varovaisesti taikinan sekaan
- paista 225 asteessa noin 15 minuuttia

Huom! Jos käytät pieniä muffinivuokia, paistoaika on noin 12 minuuttia.

Metsäterapiaa ja kantarellikeittoa

Kesälomasta on vasta kaksi viikkoa, mutta työmaalla on jo ihan täysi hulina päällä. Ikään kuin ei lomalla oltaisi oltukaan! Kun viikonloppu kiireisen viikon jälkeen viimein koitti, minä pakenin metsään. Metsäterapiassa menikin sitten koko lauantai.

Metsä on ollut minulle aina rauhoittava ja lohduttava paikka. Metsä antaa energiaa ja siellä työasiat unohtuvat tehokkaasti. Lisäksi joku ikiaikainen alkuihmisen geeni kaiketi laukaisee kamalan keräilyvimman, joka jatkuu kunnes lumi peittää loputkin suppilovahverot. :-)

Kivan ja rentouttavan metsäpäivän jälkeen siivosin saaliin ja valmistin tuoreista tuliaisista kantarellikeiton. Siitä tulikin tosi hyvää. Viimeisen silauksen teki tuore timjami, jota laitoin reilusti keiton valmistuksen loppuvaihessa. Sopii muuten tosi hyvin sienikeittoon!


Kantarellikeitto
1 - 1 1/2 l kantarelleja
50 g voita tai margariinia
1 sipuli silppuna
6 dl vettä
1 Fond "Du Chef" -kanafondi tai kanaliemikuutio
1 prk Valion kolmen juuston ruokakermaa
suolaa
valkopippuria
tuoretta timjamia
suurustetta pakkauksen ohjeen mukaan

- Laita kattilaan paloitellut kantarellit ja kääntele niitä kunnes sienistä irronnut neste on haihtunut.
- Lisää joukkoon voi ja sipulisilppu. Kuullota hetki.
- Lisää vesi, kanafondi ja kerma.
- Keitä miedolla lämmöllä viitisentoista minuuttia.
- Mausta suolalla, valkopippurilla ja tuoreella timjamilla.
- Suurusta keitto lopuksi suuruste-paketista löytyvän ohjeen mukaan.

Luontaistuotekoukussa

Minä olen luontaistuotekoukussa. Käytän säännöllisesti useampaa tuotetta ja kokeilen helposti kaikenlaista uutta. Olen ajatellut asian niin, että jos joku auttaa, niin on aivan sama auttaako se siksi, että se todella auttaa vai siksi, että uskon sen auttavan. Jos oireet vähenevät ja olo helpottuu, onko sillä lopulta mitään väliä, vaikka vaikutusten taustalla olisivat plasebo-tekijät? Uskon yleisesti siihen, että ihmisen oma mieli on vahvin lääke moneen vaivaan; toisinaan sitä vain pitää vähän huijata tekemään työnsä.

Psyykkiset tekijät voivat oireilla ruumiillisina vaivoina, kuten kiputiloina tai vatsan toiminnallisina häiriöinä. Psychosomatics-lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan yli kolmannes yleislääkärin vastaanotolle vieneistä oireista ovat luonteeltaan psykosomaattisia! Vanhan uskomuksen mukaanhan vaiva lähtee sillä millä on tullutkin. Voisiko siis ajatella, että jos oire on lähtökohtaisesti psyykkinen, sitä ei paranneta synteettisillä lääkkeillä?

En todellakaan ole siis sitä mieltä, että luontaislääkkeet jotenkin korvaisivat synteettiset lääkkeet. Terveyskeskustelussa luontaislääkinnän kannattajat ja länsimaisen lääketieteen puolustajat ovat kuitenkin useimmiten kaivautuneet poteroihinsa, joista käsin yrittävät ampua vastapuolen argumentit alas. Terveyttä voikin nykyisin pitää eräänlaisena uskontona, jossa on hyvin radikaalisti toisistaan poikkeavia suuntauksia. Minusta kaikenlainen fundamentalismi on pahasta, ja sama koskee myös terveysfundamentalismia.

Kävi varmaan selväksi, että minusta luontaistuotteet ovat ihan ok, vaikka en aiokaan vaihtaa lääkärin määräämiä lääkkeitä niihin. Ne eivät myöskään korvaa terveellisiä elämäntapoja tai hyvää ja monipuolista ruokavaliota. Uskon, että oikeanlaisella ruokavaliolla on tärkein lääkinnällinen merkitys ihmisten elämässä.

Käytän päivittäin magnesiumia, sinkkiä, maitohappobakteereja, omega-3-rasvahappoja ja Valmariinia. Tarvittaessa käytän lisäksi esimerkiksi ruoansulatusentsyymejä ja eteerisiä öljyjä. Ruokavaliota terästän lisäksi superfoodeilla, kuten macalla, lucumalla ja hampunsiemenrouheella.

Käytännössä kaikkien käyttämieni luontaistuotteiden taustalla on joku syy. Esimerkiksi magnesiumia ja Valmariinia ryhdyin käyttämään, koska heräsin öisin aivan järjettömiin lihaskramppeihin. Nyt niitä ei ole enää ollut, mutta jos jätän magnesiumlisän esimerkiksi muutamaksi viikoksi, krampit palaavat. Olen saanut myös kolesteroliarvoni kuriin omega-3-rasvahapoilla, pähkinöillä ja hampunsiemenrouheella. Ihan vinkkinä, että kourallinen pähkinöitä päivässä tekee ihmeitä HDL-kolesteroliarvolle.

Täytyy myöntää, että aika ajoin tulee kokeiltua vaikka minkälaisia luontaisjuttuja. Jatkuvaan käyttöön jäävät kuitenkin vain ne tuotteet, joissa tuntuu olevan oikeasti jotain ideaa. Kyllähän sen järki sanoo, ettei paino putoa kuin syömällä vähemmän ja liikkumalla enemmän. Silti on ihan varmuuden varalta kokeiltava, josko se Tonalin sittenkin sulattaisi ylimääräisen rasvan pois ihan noin vain itsekseen. :-)

Vadelmajogurttijäätelöä

Jäätelökone on minulle ihan uusi lelu. Eräs kesäinen päivä päähän vain poksahti ajatus, että sellainen on saatava. Viime viikolla luovutin ja kävin ostamassa alle viidenkympin Krupsin. Enempää en halunnut panostaa, koska pelkään, että lopulta kone kerää pölyä kaapissa. Voihan olla niinkin, että tästä lähtien minulle kelpaa vain kotitekoinen lisäaineeton jätski.

Viikonloppuna valmistin pitkän kaavan mukaan mustikkajäätelöä. Siinä keiteltiin maitoa vaniljatangon kanssa, vatkattiin keltuaisia ja kuumennettiin sen jälkeen munamaitoseosta, jäähdyteltiin, vatkattiin kermaa ja sekoiteltiin taas. Lopuksi seoksen piti olla vielä 12 tuntia jääkaapissa. Ei kovin nopeaa ja näppärää, mutta olihan se ihan järkyttävän hyvää. Onneksi on nopeampiakin jäätelöreseptejä!

Tänään oli ensimmäinen työpäivä kesäloman jälkeen ja se jos mikä vaatii itsensä hemmottelua. Eilisen metsäretken jäljiltä jääkaapissa oli tuoreita vadelmia, ja partaukkoa - siis sitä turkkilaista jogurttia - minulla on aina, koska tungen sitä kaikkeen mahdolliseen. Kun tähän yhtälöön lisää vielä sokerin, on vadelmajogurttijäätelö jäätelökonetta vaille valmis. Reilu puoli tuntia seos kiepui koneessa ja valmista tuli. Ja sanoisin jopa, että tämä vadelmainen jogurttiherkku oli vielä parempaa kuin mustikkajäätelö. Veikkaan, että näitä jogurttijäätelöitä tulee tehtyä vähän useamminkin. Millaistakohan olisi jogurttijäätelö mustaherukoista...

Vadelmareissulla lepatti vastaan suruvaippoja.