Minä rakastan musiikkia. Kuuntelen sitä paljon enkä ole takertunut tiukasti mihinkään tiettyyn genreen. Kuuntelen yhtä sujuvasti progressiivista metallia kuin folkahtavaa indiepoppia tai downtempoa. En tosin ole kamalan kiinnostunut siitäkään, mitä genreä mikäkin kuuntelemani artisti tai bändi edustaa. Tärkeintä on fiilis, se kuinka musiikki sopii tilanteeseen ja mielialaan. Vähintään yhtä tärkeitä ovat tunteet, joita itse musiikki herättää.
Kuuntelen musiikkia siis aivan laidasta laitaan, mutta käytännössä olen nyrjähtänyt vähän sivuun valtavirrasta. En mitenkään tarkoituksella, mutta listapopista usein vain puuttuu se jokin.
Hämärtyvään syyskuun iltaan sopii vähän melankolinen musiikki ja kynttilät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti