Lahjat pakettiin

Veronpalautusrahat ja pitkät vapaat ajoivat minut ja puoli kaupunkia kaupoille perjantaina. Koko päivä vierähti kaupasta toiseen ryysätessä, mutta nyt ne on ostettu. Muutama lahja tuli ostetuksi myös itselle.

Olin ajatellut, että paketoin lahjat kiiltävään valkoiseen paperiin. Suunnitelmiin tuli kuitenkin muutos, koska en löytänyt sellaista mistään! Etsin hyllypaperihyllyt ja kaikki, ei löytynyt. Löysin kuitenkin valkoista paperia, joka tosin kuultaa ikävästi läpi. Sitä piti siis kieputtaa lahjan ympärille useampi kerros. Valkoinen paperi sai kaveriksi tällä kertaa ruskeaa, vaikka tokihan punainen olisi ollut perinteisempi vaihtoehto.

Valkoinen paketti ei kaipaa edes pakettikorttia,
koska tekstin voi kirjoittaa suoraan pakettiin.

Askartelupaskartelulaatikosta löytyi huovutettuja sydämiä.

Tämän paketin idea on epäsymmetrisesti
paketin ympäri kieputeltu lahjanaru.

Narua ja ruusukkeita.

Valkoisten pakettien lisäksi tein myös kokeellisen paketin kreppipaperista ja strasseista. Se on aika erikoinen, mutta koska värkkäsin sen kanssa niin kauan, saa luvan kelvata. Idea lähti Avotakasta, missä oli vihreällä kreppipaperilla toteutettu paketti. Tämä ei näytä yhtään samalta. :-) Kun olin liimaillut kreppipaperiympyrät, paketti oli itse asiassa melko ruma. Kun siihen liimasi hirveän määrä blingblingiä, se oli edelleen ruma, mutta ainakin se kimaltaa kauniisti. :-)

Kreppipaperi, liimaa, strasseja...

Bling bling.

Loistetta olohuoneeseen

On joulukuu! Ja ihan melkein kohta on joulu. Parit joululahjatkin on tullut jo ostettua ja yksi heräteostos kotiin: Pentikin Loiste-kynttelikkö. Siinä se nyt kököttää kimaltelemassa.

Vaikka Loiste sopii ehkä paremmin vaaleaan, moderniin kotiin, ei se näytä hassummalta tummalla tasolla punaista seinää vasten. Loisteen juurelle voisi hankkia vielä pari Loiste-tuikkukippoa - kimalletta ei ole ikinä liikaa.

Hetken tauon jälkeen sisustusjutut kiinnostavat taas kovasti. Itsenäisyyspäivän aikaan kotia voi jo alkaa sisustaa joulua varten!

Voihan pettymys!

Tämä blogipostaus tulee vuoden myöhässä. Siis siinä mielessä myöhässä, että syvän pettymyksen aiheuttanut Opethin levy ilmestyi jo vuosi sitten. Tulin kuitenkin ajatelleeksi asiaa tänään ja kyllä, yhtä paljon harmitti. Että kirjoitetaan siitä nyt sitten.

Kuuntelen siis monenlaista musiikkia, mutta yksi ehdottomista lemppareistani on ollut Opeth, progressiivista metallia soittava yhtye Ruotsista. Levyt hipovat täydellisyyttä. En ole mikään levykriitikko, enkä siis osaa pukea tätä täydellisyyttä oikeaoppisiksi sanoiksi. Mutta Opethin levyt antavat älyllistä haastetta olemalla samanaikaisesti moniulotteisia, kekseliäitä, rankkoja ja lempeitä

Uusi Opethin levy on ollut minulla aina TAPAUS. Loistavasta Ghost Reveries -levystä lähtien levyistä on kuitenkin puuttunut se jokin. Watershed oli vähän tasapaksua huttua ja nyt tämä viimeisin... huokaus. Heritagea en ole pystynyt kuuntelemaan kertaistumalla kokonaan. Se on ihan kamala tekotaiteellinen kasa paskaa. Olen yrittänyt levyä useammankin kerran, mutta joka kerta se on yhtä rasittava. En tykkää ja sillä piste.

Tuttuni sanoi kerran, että on varmempaa kuunnella bändejä, jotka ovat jo tuotantonsa tehneet, niin ei tule pettymään. Näinhän se on. Onneksi Opeth on jo tehnyt läjän loistavia levyjä. Niiden kunniaksi muutama You Tube -upotus.

Liikettä yläkroppaan

Olen aloittanut tänä syksynä uuden harrastuksen, kuntonyrkkeilyn. Näin muutaman kerran kokemuksella olen kyllä tykännyt. Etenkin näyttöpäätteellä päivät pitkät istuvalle se tekee hyvää, koska nyrkkeilyssä ylävartalon lihakset saavat kyytiä ja toisaalta monet liikkeet perustuvat ylävartalon kiertoihin.

Käymässäni paikassa treenit muodostuvat alkulämmittelystä, tekniikkaharjoitteista, säkin ja pistehanskojen paukuttamisesta, lihaskunto-osuudesta ja venyttelystä. Puolentoista tunnin treenin jälkeen tietää tehneensä. Ainakin minä hikoilen kuin pieni porsas.

Jo pelkkä alkulämmittely on rankka. Siinä juostaan ympäri salia ja lämmitellään lihaksia monipuolisesti. Juoksun lomassa saatetaan esimerkiksi tehdä kyykkyhyppyjä ja punnerruksia sekä heilutellaan käsiä kaikkiin ilmansuuntiin. Tekniikka- ja säkkitreenit ovat puolestaan niitä osuuksia, joita tehdään hanskat kädessä. Lihaskunto-osuus on aika lyhyt, joten siinä ei ehdi käydä läpi kaikkia lihaksia. Myös venyttely on lyhyt ja sitä ehdottomasti kannattaisi jatkaa kotona.

Aloittamassani kuntonyrkkeilyryhmässä on sekä miehiä että naisia, mutta enimmäkseen kuitenkin naisia. Myös ikäjakauma on aika lavea. Siitä voisi kaiketi tehdä rohkean johtopäätöksen, että kuntonyrkkeily sopii ihan kaikille ja kaikenkuntoisille. Ja niinhän se sopiikin, koska treenin tehoa voi säädellä itse.

Jos nyt jotain kaipaisin treeneihin, niin se on potkut. Mutta tämä on kuntonyrkkeilyä, ei kuntopotkunyrkkeilyä, joten saahan sitä kaivata. Kuntopotkunyrkkeilykin on olemassa lajina, mutta sen harrastaminen ei onnistu ainakaan tällä paikkakunnalla. Lähimmäksi päästänee Body Combatista, jossa  potkitaan ilmaa ja varjonyrkkeillään. Ilman potkiminen ja huitominen ei kuitenkaan ole sama asia kuin säkin paukuttaminen.

Oli miten oli, kuntonyrkkeily on kiva ja tehokas liikuntamuoto ja sopii kaikille ja etenkin sellaisille, joilla on jumitusta niska-hartiaseudulla. Lisäksi ainakin seurojen järjestämä kuntonyrkkeily on myös edullista, liikuntakeskusten ei niinkään. Kannattaakin tutkailla, järjestääkö paikkakunnan oma nyrkkeilyseura myös kuntonyrkkeilyä.

Voimaa metsästä

Marja- ja sieniaika juoksuttaa minua metsässä joka viikonloppu. Viime viikonloppuna vietin kaksi ihanaa päivää metsässä ja tuliaisena toin sieltä kaksi ämpärillistä puolukkaa, yhden mustikkaa ja korillisen sieniä: kantarelleja, suppilovahveroita ja orakkaita. Omat varastot alkavat olla jo täynnä, joten kannan marjat ja sienet muille. Tyhmältähän se kuulostaa, mutta minullepa tärkeintä metsäretkissä on metsä itse.

Antakaas kun selvennän. Olen kärsinyt jo vuoden verran uniongelmista. Välillä uni ei tule ollenkaan ja välillä se tulee, mutta herään pahimmassa tapauksessa jo parin tunnin päästä ja loppuyö menee piehtaroidessa. Työhyvinvointimittauksen mukaan olen kärsinyt jo pitkään stressissä eikä se vähäkään uni ole palauttavaa. Tiedostin ongelman kyllä ilman mittaustakin, mutta antoihan se mutu-tuntumalle ikään kuin tieteellisen silauksen. Onkin muuten aika tyhmää, ettei ihmisen omiin tuntemuksiin luoteta, vaan sanan painoksi vaaditaan joku hälyttävä labra- tai muu mittaustulos. Jos sellaista ei löydy, ongelma paikannetaan korvien väliin. Aika reilua.

No minulle se hälyttävä mittaustulos löytyi ja nyt sitten mietitään, että no mitäs sitten. Työkuormalle täytyy luonnollisestikin tehdä jotain, mutta paljon on tehtävissä myös vapaa-aikana. Terveydenhoitaja kysyi, että mistä saan voimia arjessa. Silloin olin niin pökerryksissä ja väsynyt ettei tullut muuta mieleen kuin liikunta, joka voimauttaisi, jos sitä jaksaisi harrastaa. Nyt olen kuitenkin huomannut, että kaikista voimauttavinta minulle on metsässä liikkuminen. Nautin suunnattomasti kaikista visuaalisista ärsykkeistä, tuoksuista, äänistä ja alkukantaisesta tarpeesta keräillä ja etsiä asioita. Yksi metsäretki kestää useimmiten useamman tunnin ja palatessa olen ihan uuvuksissa, mutta jotenkin, no, onnellinen.

Metsäretkillä on myös suotuisa vaikutus uniongelmiin. Olen huomannut, että uni tulee metsäretkipäivien iltana paremmin eikä ole niin rauhatontakaan kuin monina muina öinä. Vaikka monesti sanotaan, että liikunta parantaa unen laatua, niin minulle käy pikemminkin juuri päinvastoin. Metsäliikunta on kuitenkin riittävän rauhallista. Toinen selkeä hyöty on mielialan kohoaminen. Olen stressaantuneena monesti aika aggressiivinen ja ärtynyt; kiivastun herkästi ja saatan raivotakin. Metsäretket lievittävät aggressiota ja toisaalta myös alakuloista mieltä.

Minulle suurin voiman lähde on siis luonto ja metsä. Jollekin muulle se on jotain muuta. Tärkeintä kai on selvittää itselle, että mikä se on. Kun sen löytää, se todella lataa akkuja tilanteessa, jossa on ongelmia jaksamisen kanssa.

Avoimien ovien puutarhapäivä

Tänään on avoimien puutarhojen päivä. Kyse on valtakunnallisesta tapahtumasta, jossa yli kolmesataa puutarhaporttia avattiin vierailijoille ympäri Suomen. Lisätietoja tapahtumasta löytyy täältä.

Minäkin vierailin kaikkiaan neljän yksityiskodin puutarhassa. Se oli ensin aika jännää. Mennä nyt toisten pihalle töllistelemään. Ensimmäisellä pihalla sitä sanoi varmuuden vuoksi käsipäivää kaikille, mutta toiselle uskalsi seikkailemaan jo vähän rennommin. Kaikkiaan kiva idea ja kiva nähdä puutarhoja, joita on selvästi hoidettu aikaa ja vaivaa säästämättä. Ne ovat omistajiensa silmäteriä ja he olivat selvästi puutarhoistaan ylpeitä.

Kuvailin omaan estetiikan tajuuni iskeneitä yksityiskohtia; kivoja isoja ja pieniä ideoita. Ollapa oma puutarha!

Vanhoja ja ruostuneita avaimia koristamassa ovea, joka ei vienyt minnekään.

Korkeassa aidassa oli ikkuna, jonka takaa vaahtera kurkisteli puutarhaan.

Pieni kivipuutarha.

Lyhtypuu.

Ruukusta alas valuvat mehikasvit.

Neitoperho.

Puutarhapenkki on saanut arvoisensa puitteet.

Luonnonkivistä muuratut kukka-altaat. <3

Kukkaloistoa ja perhosia.

Uudet lakanat

Ihminen on joskus onnellinen aika pienistä jutuista. Olen tosin ollut pienemmistäkin, mutta nyt olen tyytyväinen uusiin lakanoihin, jotka kannoin kotiin Ikeasta. Ne ovat hienot. Ja ei, en harrasta lakanoiden silittämistä tai mankeloimista ja sen kyllä huomaa. :-D

Tee se itse -rahi

Olen pitkään etsinyt parvekkeelle rahia. Jotenkin sitä ei osaa istua enää missään ilman, että jalat pitää saada oikaistua. Olen kierrellyt ja katsellut. Yksi rahi kävi kotikokeilussakin, mutta ei sopinut. Erään kerran Askossa pyörähtäessä mukaan lähti iso kori, joka oli sopivasti alennettu 12 euroon. Mietin, että siitähän voisi hyvin askarrellapaskarrella rahin.

Korin lisäksi kävin ostamassa säkkituolin täytettä, joka oli muuten yllättävän tyyristä, 18 euroa. Kotoa löytyi vanhaa huonekalukangasta, josta ompelin pussin säkkituolin täytteelle. Vanhan sisustustyynyn päälle ostin pellavaa (7 euroa). Kaapista löytyi narua, jolla ompelin päällystyynyn kiinni koriin. Ja tadaa! Rahi oli valmis. Ihan hyvä tuli. Jos nyt jotain valittamista pitää keksiä, niin ehkä rahi voisi olla hitusen matalampi. Nyt kun jalat kirjaimellisesti oikaistaan rahille. Toisaalta korkea rahi toimii myös jakkarana, jos parvekkeelle eksyy kanssani joskus joku muukin.

Perhosten perässä

Kävin käräyttämässä selkäni maalla ja nappasin kameralla muutaman itselleni uuden perhostuttavuuden. Nyt erilaisia perhoskuvia alkaa olla jo sen verran, että voisin alkaa toteuttaa ajattelemaani perhosseinää eteiseen: siis perhoskuvien parhaimmisto suurennoksina kehyksiin ja seinälle.

Keisarinviitta.

Pihan koivuissa viihtyi muutama todella reilun kokoinen perhonen. Kun hetken seurasin niiden touhuja alkoi vaikuttaa siltä, että ne kyttäsivät puussa olevaa ampiaispesää. Ne menivät lähelle sisäänmenoaukkoa ja yrittivät kaiketi saada osansa siitepölystä. Vaikka ampiaiset ajoivat perhoset aina tiehensä, ne menivät uudelleen aukolle kärkkymään. Siinä tuli mieleen, että kuvaus saattaisi onnistua helpommin, jos perustaisin koivuun perhosbaarin. Tiputtelin muutaman tipan hunajaa lehdille ja kas, se toimi. Makeanperso perhonen oli niin hunajan lumoissa ettei kamera häirinnyt sitä yhtään.

Häiveperhonen.

Välillä häiveperhosen siivet oli ihan violetit.

Hunaja houkutteli paikalle myös ampiaisen.

Herukkaperhonen oli tosi kaunis, mutta hyvin ujo.

Marjamania

Myönnän. Menetän täysin itsehillintäni kun pääsen metsään ja löydän hyvän marjapaikan. Itse asiassa marjapaikan ei tarvitse olla niin hyväkään, kunhan sieltä löytyy jotain. Viime päivät ovat kuluneet metsässä. Aloitin viattomasti metsämansikoiden keräämisellä. Niitä löytyi ihan kivasti ja nyt niitä on pakkasessakin. Välissä oli muutama mustikka- ja kantarelliretki ja yksi hikinen tarpominen lakkojen perässä suolla. Viimeiset kaksi päivää olenkin kerännyt silmät kiiluen mustikoita. Syletti lähteä metsästä; sinne jäi ihan hullun paljon poimittavaa. Nyt tilanne on se, ettei omaan pakkaseen mahdu enää mitään. Ei vadelmia, ei karpaloita eikä sienen sientä. O OU! Olen miettinyt vakavissani toisen pakastimenkin ostamista. Paikkakin on katseltuna valmiiksi. Ensin pitäisi tilata sähkömies asentamaan pistorasia. Ei tule marjojen säilöminen halvaksi.

Itse asiassa jos miettii, niin eihän metsässä ramppaamisessa muutenkaan mitään järkeä ole. Ensin ajetaan autolla jonnekin viimeiseen korpeen ja sen jälkeen niska limassa noukitaan marjoja tai taivalletaan kilometrikaupalla sienien perässä. Mutta pointti ei olekaan siinä, että kaupan pakastealtaan marjat tulisivat edullisemmaksi. Metsässä juokseminen on terapeuttista ja marjoja kerätessä näkee konkreettisesti mitä tuli tehtyä. Oma työni on henkisempää sorttia eikä siinä useinkaan pääse ihailemaan kättensä jälkiä. Tällaisessa todellisuudessa täysi mustikkasanko on erityisen palkitseva.

Näiden viimeisimpien metsäreissujen aikana olen nähnyt kurkipariskunnan suolla ja säikähtänyt teeripesuetta, joka lehahti lentoon pusikosta. Näin myös vaskitsan köllöttämässä jäkälikössä. Olen kiipeillyt kantarellien perässä kallionreunoja kuin apina ja istunut kivellä syömässä eväsleipiä, jotka maistuvat erityisen hyviltä juuri metsäympäristössä. Kun haluan huvittelemaan, menen mieluiten metsään.

Onneksi tätä hupia on vielä jäljellä koko pitkän syksyn ajan. Mustikkakausi jatkuu, sitten tulevat vadelmat, puolukat ja lopuksi karpalot. Sienikausikin on vasta aluillaan: kantarellit, tatit, suppilovahverot, mustatorvisienet ja sekasienet... en melkein malta odottaa. :-)

Ternimaitopannari

Äh ja vyön kiristys. Olen syönyt pakastinta tyhjäksi, jotta sinne mahtuisi tämän kesän marjaretkien saaliit. Tänään tein pannarin ternimaidosta ja siitä tuli niin hyvää, että olen ahtanut jo melkein koko pellillisen. No ihan yksin en pistellyt menemään, mutta kahteen pekkaan syötiin vieraan kanssa. Vähän jäi huomiseksikin. Nyt on kuitenkin ahdas olo itsessä eikä lenkillekään pääse kun sataa vettä.

Ternimaidosta tulee kyllä miljoonasti parempaa pannaria kuin tavallisesta maidosta. Tässä resepti:

4 dl vehnäjauhoja
1 1/2 dl sokeria
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
1 tl suolaa
1 litra ternimaitoa
2 munaa
100 g sulatettua margariinia

Sekoita kuivat aineet. Lisää maito, munat jsekä sulatettu, jäähtynyt margariini.
Kaada taikina leivinpaperille uunipellille ja paista 210 asteessa puoli tuntia.

Metsämansikassa

Marjakausi on vasta aluillaan, mutta minulla on jo ensimmäiset pakastukset tehty. Kävin nimittäin eilen keräämässä metsämansikoita, joiden satokausi on nyt parhaimmillaan. Metsämansikat viihtyvät polkujen reunoilla, mutta myös metsähakkuuaukeilla, joissa on jo aika runsaasti aluskasvillisuutta. Polkujen reunojen mansikat ovat yleensä pieniä pimpuloita, mutta keskellä pöpelikköä, ruohon seassa ne kasvavat yllättävän suuriksi ja meheviksi.

Angervohopeatäplä.

Mainio viikko Maltalla

Täällä sitä taas ollaan hetken hiljaiselon jälkeen. Kevät oli rankka. Juuri muuta en jaksanut kuin käydä töissä ja maata sohvalla. Nyt olen kuitenkin kesälomalla ja sitä ihanuutta on vielä kolme pitkää viikkoa!

Pääkaupunki Valletta on Unescon maailmanperintökohde.

Aloitin lomani matkalla Maltalle. Se on pieni saarivaltio lähellä Italian eteläkärkeä. Malta koostuu kaikkiaan kahdeksasta saaresta, joista Malta, Gozo ja Comino ovat suurimmat. Malta ei varsinaisesti ole rantalomailijan paratiisi, sillä sen rannat ovat pääsääntöisesti pieniä ja kivikkoisia. Myös ostosmahdollisuudet ovat aika rajalliset ja hintataso on Suomen tasoa ellei jopa korkeampi. Merta ja historiaa rakastaville se sen sijaan tarjoaa paljon. Merivesi on kirkasta ja kun saarella ollaan, rantaviivaa on paljon. Maltalla käykin paljon sukeltajia ja myös erilaisia ja eri pituisia risteilyjä järjestetään kymmenittäin joka päivä. Myös historiallisista kohteista pitäville Maltalla on paljon katseltavaa, sillä saari on ollut asutettu noin vuodesta 5200 eaa.

Vietin Maltalla kuusi yötä. Hotellini sijaitsi Slieman kaupungissa, joka sijaitsee pääkaupunki Vallettan vastarannalla. Sliema on Maltan suurin ja modernein kaupunki. Sliemasta on helppo lähteä reissuun, sillä monet risteilyt lähtevät kaupungin satamasta ja rannasta lähtee myös busseja eri puolille saarta. Oma hotellini oli ihan siisti ja huoneeni ikkunasta avautui kiva näkymä Vallettaan. Valletta on kokonaisuudessaan Unescon maailmanperintökohde. Sen kapeilla kujilla ja historiallisissa kohteissa saakin hyvin vietettyä yhden päivän.

Vaikka Maltan hintataso on muuten aika korkea, syöminen oli yllättävän edullista. Kulinaristisia elämyksiä on turha odottaa, mutta tuoretta kalaa, pastaa ja pizzaa löytyy käytännössä joka ravintolasta. Italian läheisyys todellakin näkyy ravintoloiden ruokalistoilla. Myös erilaisia kakkuja ja leivoksia on tarjolla runsaasti.

Pekanpähkinäpiiras oli äkkimakea herkku.

Vaikka Malta ei olekaan varsinainen rantalomakohde, on siellä tietysti uimarantoja ja osassa hotelleista on uima-allasalueet. Ja miksei olisi, sillä etenkin kesäkuukausina Maltalla on todella kuuma ja aurinko porottaa armotta. Vaikka itse yritin hölvätä aurinkorasvaa huolella, onnistuin silti kärähtämään aika pahasti.

Yksi Maltan kuuluisimmista uimarannoista sijaitsee Cominon saarella. Sininen laguuni on kuin suuri uima-allas, jossa on huikaisevan kirkasta ja turkoosia vettä. Ranta on kuitenkin onnettoman pieni läntti hietikkoa, jonne on tungettu noin miljoona epämukavaa rantatuolia. Ja kun siihen lisää noin miljoona turistia tungeksimaan, ei voi puhua mistään maailman miellyttävimmistä kokemuksesta. Jos kuitenkin mielii Cominolle, sinne pääsee esimerkiksi risteilyaluksella. Slieman satamassa risteilyjä kaupitteli useampikin yrittäjä.

Kaiken kaikkiaan viikko Maltalla oli kiva kokemus, johon mahtui herkuttelua, paikallisia elämyksiä, historiallisia kohteita ja myös vähän auringon ottamista ja shoppailua. Voisiko sitä nyt muuta enää lomaltaan toivoa? Nyt sitten pitää tehdä taas ryhtiliike, sillä onnistuin lihomaan 3 kiloa viikon reissulla!

Tässä vielä muutama vinkki:

• Jos haluat nähdä Hal Saflienin hypogeumin eli maanalaisen pyhäkön noin vuodelta 2500 eaa, osta liput netistä hyvissä ajoin etukäteen. Hypogeumiin otetaan vain 80 vierailijaa päivittäin eikä lippuja voi ostaa paikan päältä. (Liput voi ostaa täältä.)
• Tee päiväretki Mdinaan. Se on yksi maailman parhaiten säilyneistä keskiaikaisista kaupungeista: kapeita kujia ja komeat näkymät kaupungin muurilta.
• Paikalliset bussit ovat halpoja ja hyvin ilmastoituja. Jos ajelet paljon, osta päivän tai useamman lippu. Päivälippu maksaa 2,60 euroa ja sillä saa körötellä niin paljon kuin huvittaa.
• Jos haluat tuoretta kalaa, kannattaa vierailla Marsaxlokkin pienessä kalastajakylässä. Itse söin kympillä aterian, jossa oli kolmea eri kalaa ja ranskalaiset.
• Jos reissusi ajankohtaan sattuu festa, osallistu siihen. Festat ovat maltalaisia kirkollisia juhlia, joihin liittyy kulkue, komeita koristeluja ja ilotulitus.

Mdinan kujat ovat kapeita.

Sateista sunnuntaita

Melankolista musiikkia sateiseen sunnuntaihin.

Agnes Obel: Riverside

Birdy: People Help The People

Polkupyöräkausi avattu!

Hieno ulkoilupäivä ja ekat polkupyöräkilometrit takana. Parikyt. Enempää ei vielä jaksa, mutta siitä on hyvä aloittaa. On se yllättävän rankkaa tuo pyöräily, Endomondon mielestä paljon rankempaa kuin kävely, siis näin kaloreiden kulutuksen näkökulmasta. Lenkin varrella näkyi myös kevään ekat perhoset ja leskenlehdet. Kiva kun tulee kesä!

Iloa ikkunan takana

Tunnustan. Olen rakastunut näkymään, joka avautuu kotini jokaisesta ikkunasta. Se ei ole mitenkään ihmeellinen, vain pieni pala pöpelikköä. Kuitenkin se rauhoittaa ja antaa iloa jokaiseen päivään. Ihmeen vähästä sitä ihminen ilostuu.

En peitä näkymää juuri koskaan, vaan nautin siitä verhot levällään. Ilman verhoja maisema on kuin valtava maalaus, joka elää vuodenaikojen mukaan. Tähän aikaan vuodesta se ei ole parhaimmillaan, mutta toisaalta metsikön asukkaat - linnut, oravat ja jänikset - ovat erityisen touhukkaita. Siitä on iloa minulle ja kissoille, jotka uhoavat ikkunassa kaikelle mikä liikkuu.

Eilen todistin ikkunasta todellista luontodraamaa, kun metsikössä säännöllisesti vieraileva jänis juoksi henkensä edestä karkuun peräänsä saanutta suomenpystykorvaa. Mistä lie oli koira karannut ja lähtenyt jäniksen perään. Onneksi koira ei hevillä saa kiinni tervettä jänistä. Niin ei nytkään, sillä parin tunnin päästä jänis palaili jälkiään takaisin ja pupelsi kaikessa rauhassa nuorten puiden kuorta ja muuta maasta löytämäänsä.

Nyt maisema on aika vaatimaton, mutta esimerkiksi syksyllä näinkin värikäs.

Jäähyväiset kuntokeskukselle

Olen ollut useamman vuoden paikallisen ketjukuntokeskuksen uskollinen asiakas; maksanut kuukausittaista jäsenmaksua ja käynyt salilla ja jumpissa välillä ahkerammin ja välillä sitten vähemmän ahkerasti. Viime talven aikana motivaationi katosi jonnekin eikä koskaan palannut. Maksettuani käytännössä tyhjästä usean kuukauden ajan, päätin viimein irtisanoa jäsenyyteni. Kummallista, kuinka vaikeaa se olikin. Tuli sellainen olo, että tässä sitä nyt ollaan tuuliajolla ja kohta vähintään satakiloisia. Typerää. Varsinkin kun irtisanoutumiseni astuu voimaan vasta toukokuun puolella eli voisin ihan hyvin vielä käydä pusertamassa salilla. Jos huvittaisi.

Kesällä on kuitenkin niin paljon muutakin mitä voi harrastaa: juoksu- ja kävelylenkit ja pyöräilyn olen jo aloittanut, melonta alkaa kunhan jäät lähtevät ja ilmat muutenkin vähän lämpenevät. Taidan hankkia kotiin myös kahvakuulan, aluksi vähän kevyemmän ja myöhemmin sitten painavamman. Lisäksi 16 kilon kissanhiekkasäkki toimii yllättävän hyvin kyykkyjen tehostajana. :-) Lisäksi netistä löytyy joukoittain hyviä treenivideoita, joiden mukana voi jumppailla kotioloissa ilman ihmeempiä välineitä.

Kotijumppaajan elämä vaatii vähän totuttelemista, koska kotona ei tule tehtyä yhtä tehokkaasti kuin salilla ja toisaalta kerrostalossa pitää vähän miettiä naapureitakin: kovin ponnekkaasti en kehtaa hypellä. Lempparikseni on muodostunut Zuzka Lightin videot. Tällä hetkellä itselläni on työn alla tämä video. Täytyy kyllä myöntää, että sen verran olen talven aikana päässyt repsahtamaan, ettei oma meno näytä ihan samalta kuin tällä videolla. :-D

Reippaaseen ja rentoon sunnuntaihin

Spotify on musiikinkuuntelijalle paras keksintö ikinä. Edulliseen kuukausihintaan saa kuunnella rajattomasti musiikkia ja sitä kautta tutustuu uusiin musiikkituttavuuksiin. Joku aika sitten törmäsin ruotsalaiseen Melpo Meneen, jonka vuonna 2008 julkaistua Bring The Lions Out -levyä ja vuonna 2004 julkaistua Holes-levyä olenkin kuunnellut hartaudella siitä asti. Melpo Menelta näyttää tulleen vasta uusikin levy, mutta se ei ole vielä ainakaan Spotifyssa. Uuteen Behind the Trees -levyynkin täytyy kuitenkin ehdottomasti tutustua.

Minun rentoon sunnuntaihini on kuulunut tähän mennessä raakasuklaan ja ruoan valmistamista, netissä roikkumista, matkoista haaveilua, kissojen leikittämistä ja telkkarin töllöttämistä - kaikkea ihanan joutilasta siis. Seuraavaksi käyn heittämässä lenkin, jota siivittää vähän toisenlainen musiikki.

Raakasuklaata

Minun on pitkään tehnyt mieli tehdä raakasuklaata. Kyseessä on siis suklaa, joka tehdään itse prosessoimattomista raaka-aineista: kylmäpuristetusta kaakaovoista ja kookosöljystä, raakakaakaojauheesta ja muista tykötarpeista. Minulla noita muita tykötarpeita olivat lucuma, maca, agave-siirappi sekä erilaiset pähkinät ja kuivahedelmät. Netti on pullollaan erilaisia raakasuklaareseptejä, mutta minä heitin ainekset kasaan puhtaasti perstuntumalla.

Mikäli kaikki ylistyspuheet pitävät paikkansa, raakasuklaan pitäisi olla hyvin terveellistä ja ravintorikasta. Raa'assa muodossa kaakaossa on yli 1200 aktiivista ainesosaa ja 10 % sen painosta on antioksidantteja. Raakakaakaossa on korkeita pitoisuuksia muun muassa magnesiumia, kromia, sinkkiä, rautaa, kuparia, rikkiä ja C-vitamiinia. Lisäksi se sisältää mielialaa kohottavia välittäjäaineita ja niiden rakennusaineita. Jos raakakaakao kiinnostaa, siitä voi lukea lisää esimerkiksi täältä.

 Käytännössähän raakasuklaan pääraaka-aine on rasva. Itse käytin sekä kylmäpuristettua kookosöljyä että kaakaovoita. Molemmat sisältävät pääasiassa tyydyttynyttä rasvaa, jota toki tarvitaan, mutta ei kovin suuria määriä. Tyydyttynyt rasva nostaa sekä hyvän HDL:n että pahan LDL-kolesterolin määrää. Tyydyttymättömät rasvat puolestaan nostavat HDL:ää ja laskevat LDL:ää.

Raakasuklaata ei kuitenkaan ole tarkoitus eikä edes pysty syömään kovin suuria määriä, koska ainakin omastani tuli aika vahvan makuista. Siihen ehkä lurahti liikaa agave-siirappia ja raakakaakaota, myös kookosöljyn maku puskee vähän läpi. Mutta makeannälkä sillä kyllä lähtee ja on se takuuvarmasti kaupan suklaata terveellisempää.

Nykyiseen kiihkomieliseen ravintokeskusteluun tekisi kuitenkin mieleni sanoa, että vuoden mittaisen itselläni tehdyn empiirisen kokeen jäljiltä LDL-kolesteroliarvoni nousi ja HDL jökötti paikoillaan. Tähän päädyttiin siirtymällä rasvattomasta rahkasta 10 prosenttiseen turkkilaiseen jogurttiin, voihin ja muihin täysrasvaisiin tuotteisiin. Nyt on pakko tehdä ryhtiliike, sillä jos puolen vuoden päästä arvot eivät ole kunnossa, lääkäri pistää minut kolesterolilääkitykselle. Se ettei täysrasvainen, hiilariton ruokavalio sovi minulle, ei tietenkään tarkoita sitä, ettei se voisi sopia jollekin toiselle. Näissä asioissa vain kannattaa pitää järki kädessä ja toisaalta tarkastaa tilanne säännöllisesti verikokeissa. Toisille on myös sattunut geeniarpajaisissa paskemmat geenit; esimerkiksi sepelvaltimotaudin uhkaan kannattaa suhtautua vakavasti.

Kevätkotkotuksia

Keväällä valon lisääntyessä minuun iskee perinteisesti joukko erilaisia pakkotiloja: pakko aktivoitua liikkumaan ja laihtua, pakko uusia kesävaatevarasto ja pakko siivota, koska joka paikka näyttää niin kulahtaneelta ja pölyiseltä. Tuo siivousvimma käynnistyi jo joitakin viikkoja sitten, kun huoneistooni vaihdettiin ikkunat. Sen jäljiltä kämppä oli myllättävä perinpohjin, tulipahan tehtyä kunnon suursiivous. Liikunnallinen elämä puolestaan on käynnistynyt tässä pitkin kevättä. Edelleen liikuntakertoja on liian vähän, mutta muutaman kerran viikossa olen käynyt hiihtämässä. Viime sunnuntaina kävin vielä hiihtämässä, mutta nyt hiihtolenkit pitänee vaihtaa tavallisiin, koska metsäladuilla alkaa olla tosi roskaista eikä jäälle enää parane mennä.

 Vaatevaraston uusiminenkin kuuluu kevääseen. Kaapit pitää pöyhiä ja vaatteet lajitella pidettäviin ja poistettaviin. Itse aloitin kesään valmistautumisen ostamalla parit kengät. Molemmat ovat Riekerit. Tykkään niistä, koska ne ovat paitsi kivan näköisiä, myös tosi mukavia jalassa.

Vähän tuntui hassulta ostaa kenkiä, joita voi käyttää ehkä parin kuukauden päästä. Mutta itselleni on käynyt monesti niin, että kun olen lähtenyt metsästämään sandaaleja kesäkuussa, kaikista kivoista on loppunut koot jo aikaa sitten.